Pirunpeltoon ja takaisin

Olimme miehekkeen kanssa Savonlinnassa larppaamassa Pirunpelto nimisessä larpissa. Menimme päivää aiemmin muutaman muun ihmisen kanssa, että saimme paikat kuntoon pelaajia varten. Silloin ehdin kuvata kaikkea pientä ja luonnostella maisemaa.

Larppi meni paremmin kuin hyvin minun osaltani. Olin paikallisen rosvojoukon jäsen, joka oli joutunut kolmen vuoden poissaolon jälkeen palaamaan kotikyläänsä Pirunpeltoon. Siellä sitten tapasin lapsuudenystävän, jonka suhteen rosvojoukkion johtaja oli tehnyt ryöstösuunnitelman. Tästä kehkeytyi moraalinen ongelma, joka päättyi siihen, että suhde lapsuuden ystävään syveni ja päätin pettää/jättää rosvojoukon, että olisin voinut jäädä puolisoksi ystävälleni. Ja eihän siitä, että kyseinen mies oli kovin varakas ollut haittaakaan (entiselle) rosvolle.

Larpin jälkeisessä pelin puinnissa oli käynyt ilmi, että vaikka en olisi rosvojoukkoani pettänyt niin minut oltiin jo ikään kuin myyty lapsuuden ystävälleni... Oh Nice!

Pelissä oli hauskaa. Pidin lettikampauksia,  juonittelin kauheasti, vein muiden hahmojen tavaraa, yritin vietellä munkin, mutta  en onnistunut. Ja opetimme rosvojoukon kanssa muille rosvotansseja.

Näin ensimmäisen kerran elämässäni täysikasvuisen ukkonuijapistiäisen. Se nimettiin Monsteri Mossiksi.

Ja lopuksi vielä muutamia kuvia larpista.

Idea sadepäivälle

Kaivakaa lautapelit esiin ja pelatkaa niitä. Kotona avokin kanssa voidaan pelata lähinnä muuttuvaa labyrinttia, sillä harvoja pelejä voi pelata kahdestaan.

 Koska kortit olivat menneet melko huonoon kuntoon niin pistimme ne ylimääräisiin magic-korttien korttisuojiin. Niin niitä ei tunnistaisi repeytyneistä kulmista ja likatahroista.

Savea ja ruusuja

Saatiin valutyöt takaisin. Nämä ruusut ovat ranneketjun osia, jos vain ehdin saada ketjun tehtyä.

Sain loputkin keramiikan työt kotiin. Lasitus on isossa kipossa mennyt vähän niin ja näin. Luultavasti sormeni ovat osuneet  uuniin laittaessa reunoihin.

 Ja avokki toi ilokseni vanhan gameboynsa minulle, kun olen joskus muistellut miten sain lapsena pelata välillä veljeni gameboylla Pokémonia (väriä en muista. Olisiko ollut sininen...). Nyt saan pelata ihan rauhassa Pokémon rediä.

Sadetta

Juuri sillä hetkellä, kun astuin koulun ovesta ulos, niin alkoi sataa. Mahtavaa, sillä nyt nahkatakkini nitisee. Kotiin päästyä vaatteet siis vaihtoon ja kävelemään kauppaan.

Pidän kauheasti tuosta hatusta ja sen  mustasta versiosta . Istuvuus ja ulkonäkö vaan toimivat.

Pilvinen ja sateinen sää unettaa kuulemma monia ihmisiä. Se unettaa myös erästä täällä aeimminkin esille tullutta karvakasaa. Minä sen sijaan sain koneelleni minecraftin  ja olen saanut vähän pelattua sitä, kunnes kadotin luolani suuaukon...Noloa.

Sinä Mario, minä Luigi

Saatiin viimeksi miehekkeen porukoilla käydessä mukaan toimimaton SNES.

Tänään miehekkeeni oli saanut sen toimimaan, vaikka melkoista säätämistä se vaatikin.

Siispä pistettiin Super Mario pyörimään.

Pelinainen

Pelattiin eilen pitkään carcassonnea miehekkeen ja hänen veljiensä kanssa. Olimme antaneet pelin joululahjaksi veljille, mutta nyt ollaan sitä mieltä, että pakkohan tämä on hankkia itsellekkin ja mielellään kaikki lisäosat.

Lautapelit ovat ihania. Miksi niitä ei tule pelattua enemmän? Onko tietokonepelit syrjäyttäneet ne vai eikö ihmisillä ole aikaa pelata yhdessä? yksin pelaaminen on melko hankalaa lautapeleissä toisin kuin tietokoneella ja kun muilla ei ole aikaa niin vain tietokoneella voi pelata. Oikeastaan moni tietokoneella paljon oleva tykkää pelata lautapelejä jos löytyy porukka missä pelata. Että siitä vain vanhemmat ehdottamaan lapsille jotain hyvää peliä eikä vaan valittaisi että poika se on vaan koneella eikä vietä aikaa heidän kanssaan.

Lahjoja katsellessa silmiini osui vuoden 2011 peli salaisuuksien saari (klik) jonka haluaisin myös ostaa. Puhumattakaan klassikoista kuten muuttuva labyrintti ja afrikan tähti.

Ketutus

Nyt nörttipuoltani ketuttaa. Tietokoneeni prosessori on tarpeeksi hyvä joihinkin peleihin ja koulutöihin. Mutta se ei riitä Skyrimiin! Voisin itkeä!

Ei kannata ostaa peliä mitä joutuisi katsoa diaesityksenä, joten oma pelini jäi kaupan hyllylle.

Isoveljelläni on Skyrim ja olisin saanut kokeilla sitä hänen koneellaan, mutta jo hahmon teko oli tarpeeksi. Tiesin, että minun ei kannattaisi pelata, kun myöhemmin harmittaisi ettei voi jatkaa pitkään aikaan peliä.

Seurailin veljen pelaamista nähdäkseni miten hyvin peli oli tehty. Vitsit miten mahtavaa. Kerrankin kaikki eläimet ei vaan hyökkää kimppuun ilman syytä, maisema ja hahmot hyvin tehtyjä. Hahmon teko oli monipuolista kuin sims2 pelissä :). Tyhmää vain, että pcllä piti hahmon teossa säheltää nuolinäppäinten ja hiiren välillä valikossa.

Lisäksi luokkalaisellani on myös Skyrim ja kerroin, että tietokoneeni ei pyörättäisi sitä niin tämä sanoi Skyrimin olevan hyvä peli mikä kannattaa hankkia. Kettuili varmasti tahallaan...

Toinen ketutus on, että lapaseni ovat kadonneet. No voisin tehdä vaikka Varkauden tai kymenlaakson lapaset. Tai jos innostun niin molemmat.

Tökkivää tekstiä

Käytiin palauttamassa elokuva filmtowniin ja ostettiin tonnikalakastikkeen tarpeet.

 

Kotona pelailin koneella laiskasti Sims 2:ta ja join kahvia. Oikeastaan haluaisin pelata Morrowindia, mutta peli pitäisi aloittaa alusta, sillä olin aloittanut pelaamaan hahmolla, jonka vahvuuksia en osaa käyttää, kun ei ole jousta. Aiempi pelini oli kariutunut siihen, että sain corpusin ja se henkilö, joka olisi sen osannut parantaa ei suostunut parantamaan minua, sillä olin tehnyt pelissä erään tyhmän jutun aiemmin. Mutta uudelleen aloittaminen on niin turhauttavaa, kun pitää tehdä eräät tietyt jutut uudelleen.

 

Aikani laiskoteltua luin hieman filosofiaa ja aloin tekemään ruokaa samalla kun kissamme yritti epätoivoisesti ikkunan kautta kommunikoida naapuruston lapsille. Sille on kerran joku lapsi maukunut takaisin, mutta nyt kukaan ei kuullut kissan mouruamista.

Meidän piti siirtyä olohuoneeseen syömään, sillä läppärit ovat vallanneet keittiön pöydän. Syy tähän on se, että netti toimii parhaiten keittiössä. Siispä aloimme katselemaan Pirates of the caribbean, Maailman laidalla- elokuvaa. Jonka aikana sitten neuloin piponi valmiiksi. Enää sitä täytyy somistaa jollain.

Tänään on taas vaihteeksi sateista