An African city

Olen katsonut yle-areenasta sarjaa nimeltä Made in Africa. Sieltä bongasin  2 many siblings  bloggarit ja Afrikkalaiseen versioon Sinkkuelämästä.

"Sinkkuelämää" on YouTubessa ja nimeltään An African city. Nyt ollaan ilmeisesti menossa toisessa tuotankokaudessa ja yksi jakso on noin vartin pituinen.

Ensimmäinen tuotantokausi löytyy täältä:

Hobitti- Odottamaton matka

Kävimme 14. päivä avokin syntymäpäivän kunniaksi katsomassa Hobitin ensimmäisen osan.

Ehkä hieman turhan synkkä ja haikea kirjaan verrattuna. Toisaalta niitä hilpeitä kohtia on vaikea saada yhdistettyä synkkiin  kohtauksiin niin kai se on parempi näin. Nytkin  huumori tuntui melkein väkinäiseltä synkistelyn keskeltä ja vitsit oli ehkä turhan moderneja fantasiamaailmaan verrattuna TSH:n huumoriin.

Elokuvan grafiikat, maskeeraus ja puvustus olivat erittäin onnistuneita. Katselin wikipediasta, että keitä oli näyttelemässä kääpioitä ja hämmästyin tunnistavani muutaman nimen. Elokuvaa katsoessa kukaan hahmoista ei näyttänyt näyttelijältään ja en tunnistanut ketään. Se oli hyvä. On tyhmää katsoa elokuvaa ja ajatella, että "siellä se Ket Stott menee tekoparran kanssa". Harmi, että menin jo katsomaan, että Beornia tulee esittämään eräs hyvinkin tuttu ruotsalainen näyttelijä. Olisin halunnut nähdä, että olisinko tunnistanut, jos en olisi tietänyt.

Näyttelijöiden suoritukset olivat uskottavia ja Andy Serkinsin  kohdalla jopa koskettava. Minä oikeasti itkin Klonkun vuoksi. Sillä ei ollut mitään muuta elämässään kuin sormus ja Bilbo vie sen ilman syytä.

Ihan yhteenvetona veikkaan että elokuva saa oscareita useammastakin kategoriasta.

Vincent tahtoo merelle

Katselin tässä toisenkin elokuvan vanhempieni digiboxilta. Tämä oli äitini suosittelema Vincent tahtoo merelle. 

Vincentin äiti kuolee ja tourettea sairastavan Vincentin poliitikkona toimiva isä lähettää poikansa laitokseen, jossa toivoo Vincentin paranevan tai oppivan hillitsemään oireitansa (Eli tahtoo poikansa pois näkyvistä). Laitoksessa Vincent tapaa anoreksiaa sairastavan Marien ja saa huonetoverikseen pakkoneuroosista kärsivän ja bakteerikammoisen Alexanderin. Yhdessä he karkaavat lääkärin autolla ja päättävät lähteä Italian rannikolle. Asiaa hankaloittaa se, että Vincentin isä ja varastetun auton omistaja lähtevät nuorten perään. Joutuvatpa hekin seikkailuihin omalta taholtaan, jolloin isän asennetta poikaansa kohtaan joudutaan puntaroimaan useampaan otteeseen.

Elokuva oli mukavaa katsottavaa ja kyseessä on melko normaali saksalainen elokuva. Eli kuin suomalainen elokuva, mutta kielenä on saksa. Lisäksi itseäni kiinnostaa usein elokuvat, joissa käsitellään esimerkiksi psykologisia ongelmia tai erikoisia sairauksia kuten tourette. Suosittelen katsomaan kyseisen elokuvan.

(klikkaa traileriin)

Suomen marsalkka

Katsoin tänään digiboxille tallennetun elokuvan. Kyseessä on puhetta ja porua herättänyt Suomen marsalkka, joka kertoo Mannerheimin yksityiselämästä vuosina 1905–1918. Se miten mediassa elokuvaa on kommentoitu ja kritisoitu on minusta suorastaan huvittavaa. Nyt elokuvan katsoneena sanoisin, että jos tämä olisi kertonut jostain satunnaisesta suomalaisesta miehestä sodassa niin se ei olisi oikestaan liikuttanut ketään ja useampi pitäisi tätä kerrontatapaa jopa virkistäväna ja hienona. Mutta kun kyseessä on Mannerheim niin tämä on ns. skandaali. "Eihän Mannerheimiä voi näytellä musta mies".

Ihan alkuksi kun kuulin Mannerheimin näyttelijän on afrikkalainen mies niin luulin sitä oikeasti pilaksi, mutta kun minulle selvisi  elokuvan idea: että mies kertoo lapsille kaukaisen maan marsalkasta ja kysessä on siis niiden lasten näkemys kertomuksesta niin se käy enemmän järkeen. Aivan kuin 300 elokuvassa kaikki se liioittelu johtuu siitä, että kyseessä on spartalaisten näkökulta tapahtuneesta. Tottakai elefantit tuntuu talon kokoiselta kun sota jyllää ja näkee ensimmäistä kertaa elämässään mitään niin isoa eläintä. Vastustajat on kamalan rumia ja pelottavia spartalaisten sotilaiden silmin ( Ja omat joukot on komeita lihaksikkaita ja uljaita ;p ).

 Mutta ei nyt ajatella maalattuja vatsalihaksia vaan mennään takaisin Suomen marsalkkaan. Elokuva siis kertoo Carl Gustaf Emil Mannerheimin yksityiselämästä ja suhteista. Pilalle menneestä avioliitosta, pettämisestä ja rakastumisesta itseään huomattavasti nuorempaan naiseen. Kerronnassa on käytetty afrikkalaista kertomaperinnettä ja elokuva siis poikkeaa suuresti suomalaisista elokuvista yleensä. Voin vain kuvitella miten perinteisesti tehdyssä suomalaisessa elokuvassa olisi huudettu, kiroiltu ja juotu joten oli oikein mukava katsoa eri tavalla tehty elokuva, joka kertoo suomalaisista. Vaikkakin minulla tuppautui välillä unohtamaan, että päähenkilö on Suomalainen marsalkka Mannerheim.

Minua ärsyttäneitä juttuja oli: Armeijaan sijoittuvat kohtaukset joissa ihan muutama mies marssimassa tai seisomassa rivissä sai ajattelemaan, että eipä ole rahaa viitsitty käyttää hankkiakseen enemmän statisteja.Vaikka elokuva ei ollut muutenkaan mahtipontinen niin se, että Mannerheimin saadessa mitalin taustalla seisoo varmaan vaan viisi miestä. Se antoi kyllä jo surullisen vaikutelman. Myös hokemat siitä että elämä on kuin vuori ja perhe on tärkein alkoiva rasittamaan keinotekoisella syvällisyydellään.

Lisäksi on yksi asia mitä minä ihmettelen. Jos tahtoo kerran kertoa lapsille tarinan kaukaisen maan suurmiehestä, niin miksi ihmeessä kertoa vain Mannerheimin nais sotkuista?

Kahloa ja sydänmekko

Katsoimme tänään koulussa kuviksen tunnilla elokuvan  Frida , joka kertoo taiteilija Frida Kahlon elämästä. Elokuva oli mielestäni hyvä ja katsominen olisi ollut mukavaakin, jos luokkalaiseni eivät olisi järkyttyneet niin kovasti Fridan kulmakarvoista, Diego Rivieran lihavuudesta ja siitä, että elokuvassa oli seksiä.

Kauppaan mentäessä näytin tältä:

Arvaa kaupunki

Ollaan sukuloimassa. Tänään kävimme kirppareilla...

 ...ja kävelemässä ympäriinsä odotellessamme elokuvan alkua.

 Ja katsomassa Iron sky. Sanoisin, että Iron sky on melkoinen tekele suomalaisilta. Ehkä liikaa tapahtumia liian nopeasti. Elokuva olisi voinut toimia paremmin vaikka lyhyenä sarjana. Vaikka ei tämä näinkään huono ollut.

Poika & siksak-letti

Eilen katsottiin avokin kanssa elokuva poika. En ole mikään romanttisten komedioiden ystävä, mutta tämä olikin vähän syvällisempi tapaus. Sanoisin oikeastaan hyvän mielen elokuvaksi.

Juoni: Will on tyhjäntoimittaja ja naistenmies joka keksii, että yksinhuoltajaäidit ovat hyviä kohteita iskeä (epätoivoisia ja tahtovat pitää hauskaa vastapainoksi äitinä olemiselle). Löytääkseen yksinhuoltajaäitejä hän menee yksinhuoltajien tukiryhmään ja valehtelee olevansa 2v pojan isä. Siellä Will tapaa Suzien. Kun he menevät piknikille puistoon niin Suzie ottaa mukaan omalaatuisen ystävänsä omalaatuisen pojan Marcuksen, joka päättää saada Willistä miesystävän äidilleen.

Elokuvaa katsoessa letittelin hiuksiani. Aloitin etuhiuksista ranskanletillä ja tein toisen samanlaisen siihen viereen. Yhdistin ne päät ja aloin tekemään toiseen suuntaan lettiä, sitten taas toiseen suuntaan jne. hännäksi jäävän letin voi jättää vapaaksi tai kiinnittää pinneillä ylös.

takaraivo

Otin tänään kuvia tuosta kampauksesta. Kuvat ei ole mitään parhaita, mutta toivottavasti niistä saa jotain selvää.

oikea sivusta

takaa

päälaki

edestä & päivän vaatteet

Uhrilampaat

Katsottiin Uhrilampaat, joka tuli tässä jonkin aikaa sitten telkkarista ja tallensimme sen silloin digiboxille.

Kyseinen elokuvahan on Thomas Harrisin romaaniin perustuva klassikko. Nuori FBI:n akatemian opiskelija Clarice Starling pyydetään mukaan oudon sarjamurhan tutkimuksiin esittämään kysymyksiä psykiatri Hannibal Lecterille, joka on vankilassa kannibalismista. Hannibalin uskotaan tietävän kuka uhreilttaan ihon palasia vievä murhaaja "Buffalo Bill" on. Lecter antaa Starlingille vihjeitä identiteetin selvittämiseen, mutta päätyykö uusimman uhrin nahka  Buffalo Billin parkitsemaksi ennen vihjeiden selviämistä?

Olen ehkä nähnyt liian monta jännityselokuvaa. Tai sitten olisi pitänyt katsoa tämä aiemmin, että osaisin arvostaa elokuvaa niin paljon kuin se varmastikkin ansaitsisi, sillä onhan tämä antanut ideoita moniin muihin sarjamurhaaja tarinoihin. Vaikka elokuva olikin hyvin ohjattu, -ideoitu ja -näytelty ja oikein hyvää katsottavaa niin jäin sille silti vähän kylmäksi. Syy luultasti löytyy sitä, että olen katsonut paljon Criminal minds:ia jonka jaksot muistuttavat vähän uudistunutta uhrilampaita mielenkiintoisine hahmoineen ja juonineen. Plussaa on Anthony Hopkinsin roolisuoritus Lecterinä ja oscar parhaasta miespääosasta oli ehdottoman ansaittu.

Onko nämä niitä naiskääpiöitä?

Tämä ajatus tulee mieleen osasta Peter Jacksonin Hobitti elokuvan kääpiöistä. Kummallista miten aikaisin traileri ja kuvia on tullut. Elokuvahan ilmestyy 14.12.-12.

Kuinka moni näistä kääpiöistä on varsinaiseti kirjan mukainen? (klikkaa kuvaa suuremmaksi) Ainakin tuo mikä näyttää joulupukilta on kirjassa. Loput pitää varmaan tarkistaa sillä muistaakseni niistä on melko tarkat kuvailut. Muutenkin kääpiöiden kuuluu olla tanakoita ja parrakkaita. Varmaan tässä joidenkin kääpiöiden ulkonäön kohdalla ajateltu, että mitä naiset tahtoo katsoa?

Kun ( ainakin elokuvassa Taru sormusten herrasta) Gimli kuvailee naiskääpiöidenkin olevan parrakkaita ja siksi luullaan ettei naiskääpiöitä ole ja kääpiöt vaan putkahtavat kivien koloista. Niin voisi luulla että toinen vasemmalta, seitsemäs vasemmalta ("keskimmäinen" ) ja kaksi viimeistä oikealla ovat naiskääpiöitä. Ja muutenkin tuo viimeinen näyttää joltain taskukokoiselta haltia Aragornilta.

Muuten traileri näyttää oikein hyvältä.