TEVA 20v juhlanäyttely

Käytiin Janin kanssa katsomassa juhlanäyttely Arktikumilla. Jani lähtee lukuvuodeksi vaihtoon Itävaltaan niin nyt oli viimeinen mahdollisuus ikuisuuksiin liikkua hänen kanssaan.

Vasemma puoleinen kangas on Janin suunnittelema ja oikeanpuoleisessa kuvassa seinällä on jo viime ADW viikolla esillä olleet meidän luokan kutomat tekstiilit, jotka oli Taigakorun liikkeessä.

Sunnuntai ja takaisin Rovaniemelle

Minusta tuli tosiaan kummi veljeni kolmannelle lapselle. Kuvassa kaikki kummit ja pieni Keijo. Serkkuni sanoi vaatteistani ja hiuksistani, että näytin Antti Tuiskulle. Mikkelistä lähtiessä huomattiin, että juna myöhästyi myöhästymistään ja oli lopulta Mikkelissä kaksi tuntia myöhässä. Koska minulla olisi ollut vaihto Tikkurilassa niin kävin konduktöörin puheilla ja törmäsin kohtalotoveriin.

 Konduktööri soitteli jatkoyhteydestä, mutta Rovaniemelle lähtevä juna ei voinut odottaa niin kauaa, että oltaisi siihen keretty. Kyseessä oli päivän viimeinen juna, joten konduktööri sanoi, että hän hankkii meille majoituksen ja tulee sanomaan matkan aikana minne mennään ja miten matka sitten jatkuu. Pääsimme kohtalotoverin kanssa Holiday inn- hotelliin Helsingin keskustaan ja jo ostetuilla lipuilla päästiin jatkamaan matkaa päivän ensimmäisellä junalla.

Huone oli hieno ja lämpimän suihkun jälkeen sängyllä kelpasi juoda kaakaota muheviin peittoihin kääriytyneenä ja katsella televisiosta roskaa ennen nukahtamista. Siitä, että saavuttiin Helsinkiin kolme tuntia myöhässä ja myöhästyin Rovaniemelle lähtevästä junasta johtuvasta harmistuksesta ei ollut tietoakaan. Tarinan opetus on, että jos junassa on ongelmia niin selvittäkää asia heti eikä sitten myöhemmin tarvi raivota facebookissa että joutui hankkimaan taxin ja kaikki oli huonosti, kun mikään ei järjestynyt (koska ei käyty kysymässä) ja valitetaan että valitusten käsittelyssä kestää. VR teki kuitenkin parhaansa vaikeassa tilanteessa, kun aiemman myrskyn tuhoja jouduttiin korjaamaan.

Lopuksi vielä aamun tunnelmia, kun juna lähti liikkeelle klo 06:27

Sotahuuto 2016

 Olin taas Perkeleen kohortin mukana valokuvaamassa Sotahuutoa. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Kaitajärven tilalla Ruovedellä.  Itselläni oli siellä hauskaa ja annan tässä postauksessa kuvien puhua puolestaan.

Täältä löytyy lisää kuvia tapahtumasta. 

Aikakauden loppu

On ollut kiirettä, kun valsalla on ollut viimeisiä tapahtumia koko kuukauden. Toissapäivänä kävin siellä vielä viimeisen kerran. Olin suunnitellut kirjoittaani jotain oikein hienoa ja kantaaottavaa jossain vaiheessa, mutta en taida kyetä siihen. Tai no, jos nyt vähän.

Rovaniemellä ajetaan kulttuuritiloja alas sisäilma- ja muihin ongelmiin vedoten. Sattumoisin suurin osa näistä paikoista sijaitsee hyvällä tontilla kalliita kerrostaloasuntoja ajatellen. Luetellaan tähtiteiteellisiä summia julkisuudessa kuinka rakennusten korjaus maksaa, mutta rakennustarkastajille jutellessa remontin hinta olisi murto-osa siitä mitä annetaan ymmärtää. Monen taide- ja kulttuurialan edustajat ovat nyt ilman työtiloja, kun esimerkiksi nukketeatterin väki on laitettu ulos tiloistaan, Valsa puretaan ja Rakkatien treenikämpät hävitetään. Uusia tiloja ei ole tarjota tai ehdottaa tilalle ja kun Pro Rovaniemi ehdotti, että kaupunki vuokraisi yhden vanhan koulun keskustasta ns. mahdollisuuksien taloksi niin vastaus on kieltävä, mutta selitystä ei kuulunut. Medialle kerrottaessa, että mitään ei perustella niin seuraavaksi luetellaan tahtitieteellisiä summia selkeästi tuohtuneena. Kun niitä perusteluja vertailee ihmisten määrään ketkä niihin tiloihin tulisi ja miten rakennusta on kyllä aiemmin vuokrattu ja lämmitetty vain osittain niin ei voi kun vaan miettiä, että mitähän v****a. Pitänee itsekin oppia puhumaan politiikkaa.

Nyt osa valsan väestä on pistänyt kamppeet varastoon ja siinä varastossa myös työskentelee muutama, jotka tarvitsee tiloja saadakseen tuloja. Syksyllä katsotaan taas uudelleen, että minne saataisi järjestäydyttyä. Itse kuitenkin tahdoisin, että voisin jakaa työtiloja muiden kanssa. Pidän siitä yhteisöllisyydestä. Vaikka Valsaa vastapäätä olevassa rakennuksessa työpaikkapsykologi meitä kommunisti yhteisöksi kuvitteleekin. Alapuolella vasemmalla oma nurkkani varastotyötilasta.

Tässä siis kuvia rakkasta rakennuksesta ja porukasta, joita se on koskettanut:

Nyt on rakennuksesta viety pois mitä voidaan ja tiloissa ei ole enää elämää.

Eveliinan sanoja lainatakseni. Takki ei ole tyhjä vaan taskuissa on enemmän kokemuksia kuin ikinä.

Me siirrämme toimintamme ja unelmamme muualle. Taistelu on ohi, mutta sota monipuolisen kulttuurin puolesta Rovaniemellä jatkuu. Kiitos Valsalle suojasta, jonka se antoi niin kauan kuin pystyi. Olen pahoillani, että me emme saaneet suojeltua sitä takaisin.


Tässä olisi pintaraapaisua mitä kulttuuriyhdistys Valsa tekee: http://www.lapinkansa.fi/videot/hyvanmielentekijat-osa-2-valsa/0C57226F