Lomalemmikit

Minulla on Rovaniemellä ollut kauhea ikävä lemmikkejä. Nyt lomalla oli karvaotuksia ihan reippaissa määrin. Muutamista en ottanut näköjään kuvia ollenkaan.

 Meillä oli miehekkeen kanssa aiemmin Veikko ja Minni, jotka ovat nyt miehekkeen vanhemmilla. Häillä on myös Minnin kanssa samasta pentueesta Johnny Cash. (Luulin minniä ensin pojaksi ja nimesin sen Elvikseksi ja siihen Johnny Cash oli oikein sopiva, mutta en ajatellut että se nimi jäisi. Näköjään näin kuitenkin kävi ja Johnny on nyt enemmänkin ehkä Pikku John kuin Cash.)

Veikko on jo päälle kymmenen-vuotias (ehkä 12-13) ja se alkaa hiljalleen näkyä. Luulavasti molemmat kissat jäävät maalle.

Sitten on Pyry (Junior). Oli puhetta, että kun saadaan muutettua asuntoon missä voi pitää koiraa niin me miehekkeen kanssa saataisi Pyry.

Rakas riiviö

Eräänä rauhallisena iltana hiljaisuus rikkoutui, kun kylpyhuoneesta alkoi kuulua kummallista kolinaa ja rapinaa. Veikko oli hypännyt pesukoneen päälle, kiivennyt kahden pyykkikorin kautta kaapin päälle ja liikuskeli siellä. En oikein tiedä, että miten sitä liikkumista voi kuvailla. Veke mönki välillä mahallaan ja välillä kyljellään kynnet esillä niin, että rapina kävi.  Se leikki mönkiäistä hyvän tovin ennen kuin kuului kamala tömähdys ja kissa kipitti meidän luoksemme kertomaan seikkailustaan. Mistä lie moisen keksinyt, mutta saatiinpahan avokin kanssa hyvät naurut. Myöhemmin kissa on keksinyt, että se pääsee viettämään aikaansa ja nukkumaan pyykkikoriin. Vaatteet kun ovat mukava pehmuste.

Talvinen kasvihuone

Kävimme ulkoiluttamassa Kissaamme lomalla. Veikosta on ehtinyt tulla jo melkoinen sisäkissa ja lumi ei ollut yhtään sen mieleen. Mutta sitten se löysi paikan, josta se piti. Muutaman vuoden käyttämättömänä olleen kasvihuoneen.

 Sitten, kun olisimme avokin kanssa tahtoneet mennä sisälle, niin Veikko olisi tahtonut jäädä kasvihuoneeseen.

PS. Ulkoulun vuoksi Veikko tuli kipeäksi. Sen ääni lähti ja iho tuntui päivän ajan kuumalta. Nyt kattimme on oma muoruava ja reipas itsensä.

yksi pikkujuttu

Olin ostanut raitaneuleen useampi vuosi sitten, mutta huomasin sen ihanuuden ja käyttömahdollisuudet vasta viime vuonna. Sitten sen olkapäähän ilmestyi mysteerinen lähtemätön tahra. Sen jälkeen paita on ollut käyttämättä julkisilla paikoilla. Tästä on näkynyt uusintojakin myynnissä, mutta en ole halunnut ostaa uutta, kun tämä oli kuitenkin vielä ehjä.

Sitten tajusin, että voisin peittää tahran hihamerkillä. Selailin eri näköisiä hihamerkkejä kaupoista kunnes tajusin, että minulla on yksi vanha hihamerkki, jonka olin joskus irroittanut vanhoista lasten farkuista. Ompelin merkin käsin kiinni ja sain ihanan paitani taas käyttöön. Tämän kyynerpäät luultavasti tulevat kulumaan puhki jossain vaiheessa, mutta minulla on siihenkin suunnitelmana pistää sitten paikat.

Lopuksi kissa, joka ei uskaltanut tulla kylmälle parvekkeelle, mutta vahti kyllä turvallisesti patterin päältä.

Värjätty paita

Tässä on paita. Se oli valkoinen, kun ostin kirpputorilta. Se laitetettiin meidän luokkalaisen kehittelemään värisekoitukseen ja tulos onnistui erinomaisesti. Siitä tuli jakson viimeinen värjäys. Värjäyksestä pääsi juuri jyvälle ja sai ideoita kaikenlaiseen, kun jakso loppui. Ne  pitää nyt kirjata sitten ylös seuraavia värjäyskertoja varten.

 

Millaista onkaan yrittää poseerata kissan kanssa....

Vanille noiren arvoitus

Kun olimme tulleet Kuopiosta takaisin Varkauteen ja nostin karvavauvamme syliin niin kissan niskasta tuoksahti hyvinkin voimakkaasti oma hajuveteni. Meillä ei ole mitään käsitystä, että miksi ja miten, mutta jotenkin katti oli avannut hajuvesipulloni ja suihkuttanut sitä päälleen melko suuren annoksen.

Junalla Espooseen, Matkailuautolla takaisin

Tänään tulikin ylläripylläri junamatka Espooseen. Ei me siellä muuta tehty kuin haettu miehekkeen porukoiden asuntoauto tänne, että saatiin lasikuituputkea kuljetettua ja perjantaina päästään SoHu:un.

Junassa ehdin aloittaa virkkaamaan sormikasta, mutta sitten huomasin, että koukku on liian paksu ja jäljestä tuli sekä kömpelöä, että rumaa. Siispä purkasin aikaansaannokseni ja katselin lopun matkaa ikkunasta ulos. Onneksi matka ei ollut pitkä, vaikka juna onkin mukava tapa päästä paikasta toiseen. Ainakaan minulle ei tule junassa samanlaista pahoinvointia kuin autossa. Mutta ilman tekemistä aika käy junassa hyvin hyvin pitkäksi. Olen iloinen, että tästä vaunusta puuttui se pakollinen puhelimeen huutaja (olen joutunut 2h junamatkan kuuntelemaan, kun nainen rääkyy avioerostaan puhelimeen) tai vastaavasti kovaääniset keskustelijat. (jos aihe ei kiinnosta itseään tai keskusteluun ei voi osallistua niin kuuntelisin mielummin hiljaisuutta.)

Junamatkan ja parin kilometrin päästä olimme perillä. Auton luona huomasin yökkösen. Minä nimesin tuon kaunokaisen Lumiturkiksi. Meinasin nimetä "Lumiharjaksi", mutta siitä tulikin jälkikäteen mieleen harja, jolla lakaistaan lunta pois ulkorappusilta. Siinä meni sitten sen nimen juhlava kauneus. Melko lumikuningatar tuo kyllä on kun alemmassa kuvassa näyttäisi siltä, että kaunottarella olisi minkkiturkista tehty viitta.

 Eläimillä sitten jatkettiin takaisin päästyämme. Ulkoilutimme rakkaan Veikkomme pihalla. Karvapallo olisi kyllä tahtonut olla kaikkialla muulla kuin omalla pihalla. Esimerkiksi naapureiden pihat olisivat käyneet paremmin. Myös autotie olisi ollut Veken mielestä varteenotettavampi vaihtoehto.

Sadetta

Juuri sillä hetkellä, kun astuin koulun ovesta ulos, niin alkoi sataa. Mahtavaa, sillä nyt nahkatakkini nitisee. Kotiin päästyä vaatteet siis vaihtoon ja kävelemään kauppaan.

Pidän kauheasti tuosta hatusta ja sen  mustasta versiosta . Istuvuus ja ulkonäkö vaan toimivat.

Pilvinen ja sateinen sää unettaa kuulemma monia ihmisiä. Se unettaa myös erästä täällä aeimminkin esille tullutta karvakasaa. Minä sen sijaan sain koneelleni minecraftin  ja olen saanut vähän pelattua sitä, kunnes kadotin luolani suuaukon...Noloa.

Päivitys keskiviikkona 9.5.2012

Päivän vaatteet:

Koulussa aiemmin tehty valuharjoitus alumiinista. Tuossa ei ole vielä irroitettu valukanavaa tai muutenkaan viimeistelty. Aihe oli naamio.

Veikko aamulla.

Tajusin tänään, että koulua on jäljellä enää todella vähän. Kohta on loma ja jännitys, että tuleeko oppilaitoksesta kutsua. Sitten on taas muutto edessä.

Rentoa sunnuntaita

On ollut mukavan rauhallinen päivä.

Olen juonut paljon kahvia ja teetä.

Kävin kaupassa huomista varten. Vaatteina oli mustat farkut, raitapaita, pipo ja nahkatakki.

Ja olen neulonut veikon kanssa katselleen netti-TV:tä.

Eräänä päivänä

Nämä kuvat on viime viikolta.

Sunnuntain asukuvat:

Pääsykoetöiden tekoa Veikon "avustuksella". Valmiin työn päälle istuminen on Veken mielestä varmaan rakentavaa kritiikkiä.

Lopuksi kuva perunoiden vihreän osan kasvusta.