Muutama mieleentuleva sanominen korvistani: "Älä venytä korviasi", "Kun tahdot ottaa venytyksen pois niin se ei välttämättä palaudu"
En tiedä mistä entisestä elämästä johtuu, mutta itselläni on jotenkin aina ollut tunne, että asiat kuuluisi olla jotenkin. Yhdeksän vuotiaasta olen halunnut rastat ja ne on voimistui nopeasti siihen, että minulla kuuluisi olla rastat. Ne ei olisi vaan hiukset, vaan ne olisivat osa minua. Näiden muutaman vuoden aikana ei ole tullut mieleenkään, että leikkaisin ne pois. Nenäkoru oli puuttuva osa vääränlaisesta nenästäni. Edelleen mielestäni nenäni on vääränlainen. Sen kuuluisi olla isompi, alkaa ylempää ja pitäisi olla kyhmy, mutta edes koru on oikein. Venytykset ja tatuoinnit eivät ole koskaan olleet mielestäni kauhean outoja, mutta minulle on uskoteltu niin melkein koko ikäni. Ehkä olen vaan syntynyt väärään kulttuuriin.
Ihmiset joilla on mielipide toisen ulkonäöstä niin miettikää kahdesti. Hän ei välttämättä ajattele ja tunne samoin asian suhteen kuin sinä. Ja on toisen oma asia minkä hän kokee kauniiksi. Toisen ihmisen silmäänpistävät ominaisuudet eivät ole yleensä valikoituneen vain huomattavuuden vuoksi ja että erikoisuus olisi itseisarvona. Tuskin hänkään mietti sitä, että sinulla ei ole tatuointeja, lävistyksiä tai muuta vastaavaa.
Katsoin taannoin sarjasta kauniit ihmiset toisen osan. Siinä oli afrikkalaisesta heimosta oleva nainen, jolla oli huulilävistys. Kävi ilmi, että hän piti siinä rautanaulaa. Kun juontaja kysyi miksi niin nainen vastasi: "koska se on kaunis ja näyttää hyvältä, kun tanssin". Miettikäähän sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti