Syksyn ensimmäinen päivä opistolla

Oman alan opinnot jatkuvat taas Lapin yliopistossa.  Jos joku on jo unohtanut niin alahan on sisustus- ja tekstiilimuotoilu. Sivuaineina tällä hetkellä taidehistoria ja Oulussa kesällä käyty ja vielä paria tenttiä ja pitkää esseetä vaille on kasvatustieteen perusopinnot.

Uudet silmälasit

Aiemmat lasini olivat alkaneet kulumaan ja metallin väri alkoi tulla esiin. Lisäksi tahdoin, että voisin nähdä laseilla kauas, kun siihen pystyn ilman lasejakin.

Minulla siis korjataan näillä hajataittoa ja on laitettu hieman plussaa. Aiemmissa laseissa molempia oli 3, mutta näihin molempia vähennettiin puoleen. Vanhat lasit säilytän ns. tarkemman työn laseina, esimerkiksi askarteluun, jossa silmäni todennäköisimmin väsyvät ja päänsärky voi sen takia kestää parikin päivää. Nyt on sitten violettien sijaan mustat melko saman malliset lasit, joiden yli ei tarvitse kurkkia, että luentosalissa näkee taululle.

Pihlajanmarjamehua

Tein Marttojen ohjeella pihlajanmarjamehua. Vasta keittämisen jälkeen selvisi, että kannaisis odottaa ensimmäisiä pakkasia tai pakastaa marjat ensin, että maku pehmenisi. Minua ei kyllä happamuus haittaa, kun on tarpeeksi sokeria ja joihinkin pulloihin laitoin myös vaniljaa.

Keitin suodatinpussiin jääneen hötön hillosokerin kanssa ja käytän puurossa yms.

1870-luvun kangaspuut

 Olin auttamassa 146-vuotta vanhojen kangaspuiden kokoamisessa Ranuan museolla. Kysyttäessä oli puhe vain vanhoista kangaspuista. Yllätys oli siis suuri, kun edessä olikin näin vanhat hauraat puut, joista puuttui osia ja jotko olivat seisoneet varastossa 70-luvulta lähtien. Ei siinä voinut muuta kuin ruveta hommiin näyttelyn suunnittelijan avulla saatiin puut osiksi rikkomatti niitä ja siirrettyä toiselle puolelle tulevaa näyttelytilaa.

Puiden ollessa vielä osina otin jäljellä olevan tukkikankaan irti ja yllätykseksi se oli uusiokäytössä oleva maissisäkki, missä on aikoinaan ollut eläimille syötettävää kuivattua maissia. Pääsin sitten ompelemaan ja kiinnittämään uudet kankaat puihin. Tämän jälkeen rupesin tekemään niisiä kaverin tekemällä niisipuulla. Ensimmäisen päivän työt vei 12 tuntia

 Niisien teko jatkui seuraavana päivänä ja  aloin rakentamaan kangasta etukäteen luodulle loimelle.

Puihin jouduttiin tekemään uusia osia mm. kiilat, kampi ja niisivarret. Puihin tehdään vielä penkki. Kun pieni kudontanäyte oli saatu tehtyä niin laitettiin alustavasti naisten käsityöt osion tavaroita paikalleen ja laiteltiin lankoja havainnoillistamaan käyttöä. Tämä homma sai miettimään museologiaankin tämän hetken opintojen lisäksi.

Tämä näyttely avautuu kesällä 2017 Ranuan museon yläkertaan.

Ranuan museo/ vanha pappila

Tein avustushommia Ranuan museolla ja katselin samalla alakerrankin museotilat. Kyseessä on vanha pappila. Minusta on aina hassua käydä tämän tyylisissä museoissa, koska niissä on todella paljon esineistöä mitä minun lapsuudenkodistani ja vähintään mummolastani löytyy/löytyi. En ole nykyisin täysin varma monien tavaroiden sijoiuspaikasta.

Pitkästä aikaa vaatetta

Hieman huonolaatuiset, mutta kun kuvia on tullut saatua edes nämä niin tässä viimeviikon lauantain vaatteita, kun menin työtilalle kirjoittamaan.

Sulkakoruja

Kesällä  keräilin ja ostin sulkia ja höyheniä koruja varten. Valitettavasti höyhenet mitä löytyi sorsilta oli naaraiden eikä niitä hienoja kiilteleviä sinivihreitä. Enimmäkeen keräilin varislintujen sulkia.

Hamstraamisen jälkeen keitin sulat kuumassa vedessä ja kasasin helmien kanssa kaulakoruiksi.

Käytin myös kaupan untuvaisempia höyheniä, joita oli helpompi työstää, koska niissä on kapeampi "kanta" ja sitä ei tarvitse leikellä, että se menisi helmen sisään.

Sunnuntai ja takaisin Rovaniemelle

Minusta tuli tosiaan kummi veljeni kolmannelle lapselle. Kuvassa kaikki kummit ja pieni Keijo. Serkkuni sanoi vaatteistani ja hiuksistani, että näytin Antti Tuiskulle. Mikkelistä lähtiessä huomattiin, että juna myöhästyi myöhästymistään ja oli lopulta Mikkelissä kaksi tuntia myöhässä. Koska minulla olisi ollut vaihto Tikkurilassa niin kävin konduktöörin puheilla ja törmäsin kohtalotoveriin.

 Konduktööri soitteli jatkoyhteydestä, mutta Rovaniemelle lähtevä juna ei voinut odottaa niin kauaa, että oltaisi siihen keretty. Kyseessä oli päivän viimeinen juna, joten konduktööri sanoi, että hän hankkii meille majoituksen ja tulee sanomaan matkan aikana minne mennään ja miten matka sitten jatkuu. Pääsimme kohtalotoverin kanssa Holiday inn- hotelliin Helsingin keskustaan ja jo ostetuilla lipuilla päästiin jatkamaan matkaa päivän ensimmäisellä junalla.

Huone oli hieno ja lämpimän suihkun jälkeen sängyllä kelpasi juoda kaakaota muheviin peittoihin kääriytyneenä ja katsella televisiosta roskaa ennen nukahtamista. Siitä, että saavuttiin Helsinkiin kolme tuntia myöhässä ja myöhästyin Rovaniemelle lähtevästä junasta johtuvasta harmistuksesta ei ollut tietoakaan. Tarinan opetus on, että jos junassa on ongelmia niin selvittäkää asia heti eikä sitten myöhemmin tarvi raivota facebookissa että joutui hankkimaan taxin ja kaikki oli huonosti, kun mikään ei järjestynyt (koska ei käyty kysymässä) ja valitetaan että valitusten käsittelyssä kestää. VR teki kuitenkin parhaansa vaikeassa tilanteessa, kun aiemman myrskyn tuhoja jouduttiin korjaamaan.

Lopuksi vielä aamun tunnelmia, kun juna lähti liikkeelle klo 06:27