Kun tämmöinen puoliaurinkoinen keli houkuttelee ikkunasta niin on hyvä käydä vähän virkistymässä ulkona. Lähdin kaverin kanssa rannalle minkä olin nähnyt aiemmin vain yön pimeydessä. Se on kuulemma hyvä paikka katsoa revontulia.
Pidän hiekkarantojen tunnelmasta enemmän syksyisin. Ne on silloin hieman surullisen rauhallisia. Sopivan melankolisia.
Hiekkarannalta pääsi metsäiseen kohtaan missä oli vanha tykkialusta sekä ihania kantoja.
Alustan ja kannon kohdalle pysähdyimme iltapäiväkahveille ja tuli sitten kuvatodisteet siitä, että kahvi oli kuumaa.
Ja koska kyseessä on syksyinen retki niin pitihän vaatteissa olla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti