Luokkalaiseni kertoi tehneensä kesällä niin, että ei käyttänyt puhelinta esimerkiksi bussissa jne julkisilla paikoilla. Hän kertoi myös miten vaikeaa se oli aluksi ja luovuus parani, kun ei tuijotellut näyttöä ja muiden tekemisiä, ajatuksia ja kuvia kokoajan.
Mietin, että pitäisikö itsekkin laittaa puhelin pois taskusta ja pitää se vaan laukussa, kun on julkisilla paikoilla. Kuljetan mukanani melkein aina vihkoa johon luonnostella ja piirtää, mutta tylsistyessäni kaivan kuitenkin laukusta sen sijaan esille puhelimen. Kotonakin selailen pinterestä ja olen miettinyt paljonko sieltä löytämistäni ideoista olisin voinut kokeilla tai toteuttaa jos oikeasti tekisin enkä etsisi lisää ideoita. Tämän häilähtävän ajatuksen jälkeen jatkan selaamista.
Opintoihin tarvitsen myös tietokonetta paljonkin, mutta olen kypsytellyt ajatusta, että minimoisin elektroniikan yhdeksi päiväksi viikossa. Tai etten koskisi koneisiin koulun jälkeen joinain tiettyinä päivinä. Silloin saattaisi yllättäen "löytyä aikaa" lukemisellekin. Määritelmä kone ja elekrtoniikka ja mikä passivoi minua on kyllä vaikea määrittää, esimerkiksi elokuvat ja musiikki on asia mitä tykkään pitää taustalla kun teen muita asioita, kuten piirrän tai ompelen. Ja kameran kieltäminen ei tule kuuloonkaan. Ehkä olisin ilman nettiä osan ajasta ja osan ilman musiikkia, televisiota ja tietokonetta. en tiedä vielä.
Sitäkin olen miettinyt ja itseäkin hävettänyt, että en ole todella pitkään aikaan lukenut romaaneja. Lapsena luin paljon, mutta aikuisena ei muka ole ehtinyt. Järkytyin kun luin uutisen että nykyjään 15-vuotiaidenkin lukutaito on heikko. Sille mitä vieraat 15-vuotiaat tekee aivoilleen ja taidoilleen en voi hallita, mutta jos edes omia aivoja voisi yrittää haastaa taas uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti