Eipä polje enää edes nollakeleillä.

Jos olette huomannut jonkun tuijottelevan pyöriä epäilyttävän tarkasti ja pitkään Rovaniemen keskustassa niin se olen varmaan ollut minä. Parina päivänä olen nimittäin etsinyt mystisesti kadonnutta pyörääni. Muut tuntuvat ottavan asian vakavammin kuin minä. Miksi pitäisi panikoida ja raivostua halvasta, vähän ruosteisesta ja huterasta pyörästä. Olisihan se kiva, jos uutta ei tarvitsisi ostaa ja tämä löytyisi. Toivottavasti olisi edes jonkun käytössä eikä vain hylättynä jossain. Se olisi ärsyttävää.

No kelit ovat lauhtuneet ja ulkona on ollut ihan mukavaa kävellä. Vaatteitakaan  ei tarvitse olla montaa kerrosta. Olen siis liikkunut nahkatakissa, neuleessa, farkuissa ja Kaulalle on ollut kiedottuna iso huivi, johon voi kietoutua, jos alkaa tuulemaan.

 Ulkona oli kaunista ja kuvasin vähän samalla, kun katselin epäilevästi kaikkia pyöriä ja poikkesin parissa liikkeessä. Kävin myös katsomassa kaveria Valsalla. Tapasin myös suloisen Pippurin, joka tepsutteli galleriassa ja kärkkyi itselleen herkkuja ja rapsutuksia.