Kyseessä ei ole siis vaatteet, jotka olisivat olleet uusina ja käyttämättöminä kaapissani vuosikausia. En harrasta shoppailua enkä muistakkaan, että milloin olisin ostanut jotain muuta kuin alusvaatteita vaatekaupasta. Kirpputorilta tulee ostettua mekkoja ja hameita välillä, mutta en oikeastaan lähde kirpputoreillekkaan vartavasten etsimään vaatteita. Enimmäkseen silmäilen, että olisiko jotain mistä voisin hyötyä joskus larpeissa.
No olen tässä miettinyt, että en viitsi ostaa vaatteita koska minulla kuitenkin on ihan hyvässä kunnossa oleviakin ihan tarpeeksi, mutta nyt olen huomannut lempivaatteitteni alkavan huolestuttavasti näyttävän kuluneilta ja loput on semmoisia, että vaikka vaate ei olisi ihan mieleinen niin käytän sitä koska se on hyvässä kunnossa. Lyhyesti siis: Ne joista pidän on kulahtaneita ja hyväkuntoiset ei ole mieleisiäni enää.
Siispä päädyin ratkaisuun, että laitan liian kuluneet vaatteet matonkuteiksi tai muuksi vastaavaksi, nuhjuiset kotonapidettäviksi, ei niin rakkaat vaatteet UFFin laatikkoon. Sitten hankin vaatteita mistä pidän.
Vaikka en osta turhaan vaatteita, käytän vaatteeni loppuun ja annan hyväkuntoiset vaatteet hyväntekeväisyyteen niin miksi minulla on huono omatunto siitä, että minulla on poisheitettäviä vaatteita niinkin paljon ja ajattelin mennä ostamaan itselleni jotain kivaa? Kun onhan niitäkin ihmisiä, jotka ostavat viikottain uusia vaatteita, vievät täysin uusia vuoden kaapissa lojunneita kolttuja kirpputorille, josta saavat rahaa ostaakseen lisää turhia vaatteita.
Ps. Nyt muistan, että milloin olen ostanut vaatteita viimeksi ihan huvikseni. Noin vuosi sitten H&M:n alennusmyynneistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti