Kevätjuhlasta Outokummun kaivokseen

Perjantaina oli kevätjuhlat. Siellä olin tämän oloisena. Olin ensin ajatellut etten mene, kun saan virallisen opintokorttini myöhemmin postissa ja en oikein pidä kevätjuhlista. Kaikki on vaivaantuneina kuuntelemassa puhetta, joka ei kiinnosta eikä kukaan laula. Päässä on ajatuksena vain, että kumpa pääsisi jo lomalle. No menin sitten kuitenkin sinne, koska se oli viimeinen tilaisuus nähdä luokkalaisiani ja sanoa hei hei.

Kun pääsin kotiin, niin pakattiin ja järjesteltiin asunto jokseenkin siistiin kuntoon, että olisi mukavempi palata. Sitten ajeltiin Outokumpuun, koska miehekkeen veli vietti ylppärinsä siellä lauantaina.

Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin Kummun vanhalle kaivokselle. Tutkittiin millainen paikka on kyseessä ja miten sitä voisi hyödyntää erääseen suunnitteilla olevaan larppiin. Saimme paikanpäällä vapaaliput ja lähdimme haahuilemaan.

Kaivoskuilussa piti olla kypärä päässä ja onnistuimme säikähtämään suurta kivistä vuorenhaltiaa.

 Jos kukaan ei ole huomannut, niin minulla on jokin outo juttu kaasunaamareihin ja ilostuinkin kovasti nähdessäni niitä näyttelytilassa.

Öh... porauskilpailupaikka? Huvinsa kullakin.

Kiipesimme korkealle kaivostorniin. Näköalat oli huikeat ja reidet portaikon jälkeen kipeät. Ajattelimme, että voisimme joskus heinäkuussa kavuta keretin 96 metriä korkeaan torniin. Mitähän jalat siitä tykkää?

Haahuilimme kaikki paikat läpi  mihin pääsimme.Vanha kaivos on kyllä käymisen arvoinen paikka. Suosittelen lämpimästi.

Osuimme siellä myös sattumalta taidenäyttelyyn. Jäimme vain ihmettelemään, että esittikö ne työt jotain konkreettista vai olivatko ne suuntaumukseltaan abstrakseja. Oikeastaan ne näyttää paremmille valokuvassa kuin paikanpäällä. Anteeksi vain taiteilijaa kohtaan.