On ollut kiirettä, kun valsalla on ollut viimeisiä tapahtumia koko kuukauden. Toissapäivänä kävin siellä vielä viimeisen kerran. Olin suunnitellut kirjoittaani jotain oikein hienoa ja kantaaottavaa jossain vaiheessa, mutta en taida kyetä siihen. Tai no, jos nyt vähän.
Rovaniemellä ajetaan kulttuuritiloja alas sisäilma- ja muihin ongelmiin vedoten. Sattumoisin suurin osa näistä paikoista sijaitsee hyvällä tontilla kalliita kerrostaloasuntoja ajatellen. Luetellaan tähtiteiteellisiä summia julkisuudessa kuinka rakennusten korjaus maksaa, mutta rakennustarkastajille jutellessa remontin hinta olisi murto-osa siitä mitä annetaan ymmärtää. Monen taide- ja kulttuurialan edustajat ovat nyt ilman työtiloja, kun esimerkiksi nukketeatterin väki on laitettu ulos tiloistaan, Valsa puretaan ja Rakkatien treenikämpät hävitetään. Uusia tiloja ei ole tarjota tai ehdottaa tilalle ja kun Pro Rovaniemi ehdotti, että kaupunki vuokraisi yhden vanhan koulun keskustasta ns. mahdollisuuksien taloksi niin vastaus on kieltävä, mutta selitystä ei kuulunut. Medialle kerrottaessa, että mitään ei perustella niin seuraavaksi luetellaan tahtitieteellisiä summia selkeästi tuohtuneena. Kun niitä perusteluja vertailee ihmisten määrään ketkä niihin tiloihin tulisi ja miten rakennusta on kyllä aiemmin vuokrattu ja lämmitetty vain osittain niin ei voi kun vaan miettiä, että mitähän v****a. Pitänee itsekin oppia puhumaan politiikkaa.
Nyt osa valsan väestä on pistänyt kamppeet varastoon ja siinä varastossa myös työskentelee muutama, jotka tarvitsee tiloja saadakseen tuloja. Syksyllä katsotaan taas uudelleen, että minne saataisi järjestäydyttyä. Itse kuitenkin tahdoisin, että voisin jakaa työtiloja muiden kanssa. Pidän siitä yhteisöllisyydestä. Vaikka Valsaa vastapäätä olevassa rakennuksessa työpaikkapsykologi meitä kommunisti yhteisöksi kuvitteleekin. Alapuolella vasemmalla oma nurkkani varastotyötilasta.
Tässä siis kuvia rakkasta rakennuksesta ja porukasta, joita se on koskettanut:
Nyt on rakennuksesta viety pois mitä voidaan ja tiloissa ei ole enää elämää.
Eveliinan sanoja lainatakseni. Takki ei ole tyhjä vaan taskuissa on enemmän kokemuksia kuin ikinä.
Me siirrämme toimintamme ja unelmamme muualle. Taistelu on ohi, mutta sota monipuolisen kulttuurin puolesta Rovaniemellä jatkuu. Kiitos Valsalle suojasta, jonka se antoi niin kauan kuin pystyi. Olen pahoillani, että me emme saaneet suojeltua sitä takaisin.
Tässä olisi pintaraapaisua mitä kulttuuriyhdistys Valsa tekee: http://www.lapinkansa.fi/videot/hyvanmielentekijat-osa-2-valsa/0C57226F
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti