Liian pitkä paita?

Ihmiset ovat sitten omituisia. Päälläni  oli sukkahousut, shortsit, toppi, hihaton paita ja takki, silti minua katsottiin arvostelevasti reisien kohdalle. En tiedä oliko ihmetyksenä sukkahousujeni kuviointi vai se että paita oli niin pitkä ettei shortseja näkynyt. Olisikohan asia toinen, jos olisin nostanut paidan helmaa, että vastaantulevat voivat huokaista helpotuksesta tietäessään ettei mitään voi vahingossakaan vilahtaa. No itse tykkäsin asukokonaisuudesta ja on sääli, että sukkahousut hajosivat tuossa reissussa. Hangover day paita on seppalästä miesten puolelta kokoa XXL.

Lauantai sekalaisina kuvina

takuttomuuden hyvä puoli

Yhtenä hyvänä puolena takuttomuudessa on, että minulle mahtuu hatut päähän huomattavasti paremmin. Osa niistä on jopa liian isoja.

Hatun lisäksi tässä on päivän asua viimeviikolta. Viikonpäivää en muista.

Junassa

 Oulusta lähdin junalla ja menen sinne kohta taas takaisin, mutta tässä muutama kuva matkalta. Kirjoittelin silloin aiempia blogikirjoituksia ja päivitin facebookiin profiilikuvan uusilla hiuksilla. Lisäksi lähemmäs Rovaniemeä tultaessa säädin kameraani ja odottelin, jos vaikka poroja näkyisi. Niitä ei kuitenkaan näkynyt ja sain tyytyä maisemiin muuten.

Nallikari

Kun Oulussa on nyt hyvä seikkailla ympäriinsä niin käytiin Janin kanssa Nallikarissa ihailemassa rantaa ja syömässä eväitä.

En ole tainnut nähdäkkään isoa hiekkarantaa koskaan ja se tuntui hassulla tavalla hieman eksoottiselle näin pelloilla kasvaneen silmiin.

Mille näytän nyt

Tässä on hiukset nyt sitten värin kanssa ja tasaisemmalla leikkauksella. Vaaleilla hiuksilla näytin vain Justin Bieberin ja Miley Cyruksen kanssa samaan kerhoon kuuluvalle. Se ei ollut mielestäni kovin suotavaa.

Pieniä pätkiä

 Olen Ollut Oulussa nyt melko pitkän janjakson ja käynyt luennoilla. Olisi kasa tehtäviä mitä pitäisi myös tehdä, mutta koska niillä ei ole hullu kiire ja paniikissa tekeminen on paras kannuste niin olen tutustunut ihmisiin ja Ouluun, katsonut Marpleja, Naapureita ja ystäviä, Isä Matteon tutkimuksia ja jotain dokumentteja.

Mutta yksi jännä juttu oli se, että kyllästyin takkujen katkeiluun ja siihen miten huonossa kunnossa ne olivat. Plus siihen, että ne eivät osoittaneet kasvamisen merkkejä. Mokomat olivat tänä aikana vain kutistuneet kutistumistaan. Siispä päädyin lyhentämään niitä oikein saksien kanssa. Päällimmäiset takut sain setvittyä hoitoaineen avulla.

Hoitoainetta ostin kaksi purkkia ja kassaneiti päätyi katsomaan myyntihetken aikana vaan vuorotellen hiuksia ja ostoksiani sen sijaan, että olisi katsonut tervehtiessä silmiin niin kuin on aiemmin tehnyt. No tässä on lopputulos siihen:

Olen hieman muotoillut ja laitellut näitä muuten, mutta se tulos tulee tänne esille kunhan saan näytettyä lopputulosta livenä toisaalla.

Aikakauden loppu

On ollut kiirettä, kun valsalla on ollut viimeisiä tapahtumia koko kuukauden. Toissapäivänä kävin siellä vielä viimeisen kerran. Olin suunnitellut kirjoittaani jotain oikein hienoa ja kantaaottavaa jossain vaiheessa, mutta en taida kyetä siihen. Tai no, jos nyt vähän.

Rovaniemellä ajetaan kulttuuritiloja alas sisäilma- ja muihin ongelmiin vedoten. Sattumoisin suurin osa näistä paikoista sijaitsee hyvällä tontilla kalliita kerrostaloasuntoja ajatellen. Luetellaan tähtiteiteellisiä summia julkisuudessa kuinka rakennusten korjaus maksaa, mutta rakennustarkastajille jutellessa remontin hinta olisi murto-osa siitä mitä annetaan ymmärtää. Monen taide- ja kulttuurialan edustajat ovat nyt ilman työtiloja, kun esimerkiksi nukketeatterin väki on laitettu ulos tiloistaan, Valsa puretaan ja Rakkatien treenikämpät hävitetään. Uusia tiloja ei ole tarjota tai ehdottaa tilalle ja kun Pro Rovaniemi ehdotti, että kaupunki vuokraisi yhden vanhan koulun keskustasta ns. mahdollisuuksien taloksi niin vastaus on kieltävä, mutta selitystä ei kuulunut. Medialle kerrottaessa, että mitään ei perustella niin seuraavaksi luetellaan tahtitieteellisiä summia selkeästi tuohtuneena. Kun niitä perusteluja vertailee ihmisten määrään ketkä niihin tiloihin tulisi ja miten rakennusta on kyllä aiemmin vuokrattu ja lämmitetty vain osittain niin ei voi kun vaan miettiä, että mitähän v****a. Pitänee itsekin oppia puhumaan politiikkaa.

Nyt osa valsan väestä on pistänyt kamppeet varastoon ja siinä varastossa myös työskentelee muutama, jotka tarvitsee tiloja saadakseen tuloja. Syksyllä katsotaan taas uudelleen, että minne saataisi järjestäydyttyä. Itse kuitenkin tahdoisin, että voisin jakaa työtiloja muiden kanssa. Pidän siitä yhteisöllisyydestä. Vaikka Valsaa vastapäätä olevassa rakennuksessa työpaikkapsykologi meitä kommunisti yhteisöksi kuvitteleekin. Alapuolella vasemmalla oma nurkkani varastotyötilasta.

Tässä siis kuvia rakkasta rakennuksesta ja porukasta, joita se on koskettanut:

Nyt on rakennuksesta viety pois mitä voidaan ja tiloissa ei ole enää elämää.

Eveliinan sanoja lainatakseni. Takki ei ole tyhjä vaan taskuissa on enemmän kokemuksia kuin ikinä.

Me siirrämme toimintamme ja unelmamme muualle. Taistelu on ohi, mutta sota monipuolisen kulttuurin puolesta Rovaniemellä jatkuu. Kiitos Valsalle suojasta, jonka se antoi niin kauan kuin pystyi. Olen pahoillani, että me emme saaneet suojeltua sitä takaisin.


Tässä olisi pintaraapaisua mitä kulttuuriyhdistys Valsa tekee: http://www.lapinkansa.fi/videot/hyvanmielentekijat-osa-2-valsa/0C57226F