Tihkusta huolimatta lähdimme metsään kävelemään eväiden ja pannun kanssa. Emme olleet ainoita metsään menijöitä ja ihmisiä näkyi siellä täällä ja laavulle osuimme paiskunnan, heidän kahdenviikon ikäisen lapsensa ja miehen äidin kanssa.
Laavuilla on yleensä siitä mukava tunnelma, että tilaa annetaan ja saadaan vaikka olisi enemmänkin ihmisiä. Siinä juteltiin ja nautittiin eväitä. Me saatiin heiltä sushia ja me annettiin kahvia.
Retki oli mukava eikä ötökän purema huulessa ja hihan likoaminen kahvissa pahemmin haitanneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti