I wear your granma's clothes too

Opistolla on välillä  hieman kylmä, joten otin käyttööni miehekkeeni mummolta kesällä saadun huivi-/viitta hommelin, jonka voi kietoa kaulalle tai heittää peittämään koko selkää ja harteita. Vanhempani toivat joskus Skotlannista samaa mallia olevan ruudullisen huovan ja mietin jo sen nähdessäni, että miten niinkin yksinkertainen asia voi olla niin nerokas.

Alemmassa kuvassa huivi on kiepauteyyu kaulalle ja toisessa kuvassa näkyy tekemäni tuohisormustyylillä tehty nahkasormus.

Enneuni

Olin ajatellut laittaa päälleni ensin jotain muuta, mutta sitten muistin, että olin nähnyt aiempana yönä unen jossa käytin tuota pallohametta. Ajattelin sitten että voisin sitä käyttääkin. Muuta en siitä unesta muista, joten täyttä kokonaisuutta en voinut sen  kuitenkaan tehdä.

Pikkuinen ranta

Kun tämmöinen puoliaurinkoinen keli houkuttelee ikkunasta niin on hyvä käydä vähän virkistymässä ulkona. Lähdin kaverin kanssa rannalle minkä olin nähnyt aiemmin vain yön pimeydessä. Se on kuulemma hyvä paikka katsoa revontulia.

Pidän hiekkarantojen tunnelmasta enemmän syksyisin. Ne on silloin hieman surullisen rauhallisia. Sopivan melankolisia.

Hiekkarannalta pääsi metsäiseen kohtaan missä oli vanha tykkialusta sekä ihania kantoja.

Alustan ja kannon kohdalle pysähdyimme iltapäiväkahveille ja tuli sitten kuvatodisteet siitä, että kahvi oli kuumaa.

Ja koska kyseessä on syksyinen retki niin pitihän vaatteissa olla sinapin ei kun siis leijonan keltaista.

yksinkertaista ja klassista

Ajattelin taas pukeutua ainakin melkein kokonaan mustaan. Pieni musta hattuni pirisi asuani mukavasti. Jos joku on huomannut että minulla on melkein aina ketju ja sitä ihmetellyt niin totesin viimevuonna, että avainketju on oikeasti nerokas keksintö ihan alkuperäisessä tarkoituksessaan.

Opistolla iltatyöskentelynä jatkoin bar&grillin mallinnusta.

ketjuja siellä, ketjuja täällä

Eräänä päivänä asulla oli yksi aika selkeä yhteinen tekijä. Mietin, että paita, housu ja kenkä yhdistelmä oli aika mummomainen, mutta onneksi olen tarpeeksi nuori tähän.

Työ ja huvit

 Uusi projekti käynnissä ja uusi ohjelma opeteltavana. Tehtävänantona on tällä hetkellä tehdä uusi suunnitelma julkiseen tai puolijulkiseen tilaan. Otin kohteekseni yhden paikallisen bar & grillin, jossa käyn silloin tällöin ja henkilökunta on mukavaa.

Teen luonnoksia ja "tunnelmakuvia" paikan päällä. Nuo kuvat ovat otettu sen jälkeen kun laskemani työtunnit olivat varsinaisesti menneet ja otin lopuksi juoman (tai pari). Ei sen puoleen on meillä opistollakin anniskelussa alkoholia.

lopullinen suunnitelma mallinnetaan vielä  ArchiCAD- ohjelmalla ja tässä tajusin valinneeni tilan, jossa on lattia kolmessa eri tasossa ja muotoa on jos jonkinlaista. Yllättävän hyvin sujunut onneksi kuitenkin.

Punainen jakku

Olen etsinyt sopivaa punaista jakkua itselleni ja löysin sen alerekistä. Annoin sen ensin jäädä sinne sovittamatta koska olen muutenkin luokiteltavissa harteikkaaksi ja ajattelin takin olkapäiden leikkauksen korostavan niitä liikaa. Toisella kerralla kokeilin takkia kuitenkin ystävän rohkaisemana ja rakastuin tähän.

Apina kuulokkeissa

Olen istunut tässä jonkin aikaa koneella ja ollut oikeasti tekemättä mitään. Kuvittelen että teen jotain kun katselen facebookia ja pinterestiä ja kuuntelen musiikkia sekä tarkastelen onko kukaan lukenut blogiani. Totuushan on kuitenkin se, että en ole tehnyt mitää noista kunnolla, kunhan selailen kaikkea vuorotellen ja kuuntelen sanan sieltä ja toisen täältä musiikistakin. Mietin samalla että mitähän tekisin. Sitten huomaan että kello onkin jo kohta neljä iltapäivällä.

Luokkalaiseni kertoi tehneensä kesällä niin, että ei käyttänyt puhelinta esimerkiksi bussissa jne julkisilla paikoilla. Hän kertoi myös miten vaikeaa se oli aluksi ja luovuus parani, kun ei tuijotellut näyttöä ja muiden tekemisiä, ajatuksia ja kuvia kokoajan.

Mietin, että pitäisikö itsekkin laittaa puhelin pois taskusta ja pitää se vaan laukussa, kun on julkisilla paikoilla. Kuljetan mukanani melkein aina vihkoa johon luonnostella ja piirtää, mutta tylsistyessäni kaivan kuitenkin laukusta sen sijaan esille puhelimen. Kotonakin selailen pinterestä ja olen miettinyt paljonko sieltä löytämistäni ideoista olisin voinut kokeilla tai toteuttaa jos oikeasti tekisin enkä etsisi lisää ideoita. Tämän häilähtävän ajatuksen jälkeen jatkan selaamista.

Opintoihin tarvitsen myös tietokonetta paljonkin, mutta olen kypsytellyt ajatusta, että minimoisin elektroniikan yhdeksi päiväksi viikossa. Tai etten koskisi koneisiin koulun jälkeen joinain tiettyinä päivinä. Silloin saattaisi yllättäen "löytyä aikaa" lukemisellekin. Määritelmä kone ja elekrtoniikka ja mikä passivoi minua on kyllä vaikea määrittää, esimerkiksi elokuvat ja musiikki on asia mitä tykkään pitää taustalla kun teen muita asioita, kuten piirrän tai ompelen. Ja kameran kieltäminen ei tule kuuloonkaan. Ehkä olisin ilman nettiä osan ajasta ja osan ilman musiikkia, televisiota ja tietokonetta. en tiedä vielä.

Sitäkin olen miettinyt ja itseäkin hävettänyt, että en ole todella pitkään aikaan lukenut romaaneja. Lapsena luin paljon, mutta aikuisena ei muka ole ehtinyt. Järkytyin kun luin uutisen että nykyjään 15-vuotiaidenkin lukutaito on heikko. Sille mitä vieraat 15-vuotiaat tekee aivoilleen ja taidoilleen en voi hallita, mutta jos edes omia aivoja voisi yrittää haastaa taas uudestaan.