Hobitti- Odottamaton matka

Kävimme 14. päivä avokin syntymäpäivän kunniaksi katsomassa Hobitin ensimmäisen osan.

Ehkä hieman turhan synkkä ja haikea kirjaan verrattuna. Toisaalta niitä hilpeitä kohtia on vaikea saada yhdistettyä synkkiin  kohtauksiin niin kai se on parempi näin. Nytkin  huumori tuntui melkein väkinäiseltä synkistelyn keskeltä ja vitsit oli ehkä turhan moderneja fantasiamaailmaan verrattuna TSH:n huumoriin.

Elokuvan grafiikat, maskeeraus ja puvustus olivat erittäin onnistuneita. Katselin wikipediasta, että keitä oli näyttelemässä kääpioitä ja hämmästyin tunnistavani muutaman nimen. Elokuvaa katsoessa kukaan hahmoista ei näyttänyt näyttelijältään ja en tunnistanut ketään. Se oli hyvä. On tyhmää katsoa elokuvaa ja ajatella, että "siellä se Ket Stott menee tekoparran kanssa". Harmi, että menin jo katsomaan, että Beornia tulee esittämään eräs hyvinkin tuttu ruotsalainen näyttelijä. Olisin halunnut nähdä, että olisinko tunnistanut, jos en olisi tietänyt.

Näyttelijöiden suoritukset olivat uskottavia ja Andy Serkinsin  kohdalla jopa koskettava. Minä oikeasti itkin Klonkun vuoksi. Sillä ei ollut mitään muuta elämässään kuin sormus ja Bilbo vie sen ilman syytä.

Ihan yhteenvetona veikkaan että elokuva saa oscareita useammastakin kategoriasta.