Yksi vaate 31 päivää - 4/31

 Tästä tyylistä tykkäsin itse todella paljon. Raidallinen paita haastepaidan alla ja leveä vyö päällä. Alaosana on mustat revityt farkut. Hiukset laitettu huivin alle ja puulet punattuna.

Yksi vaate 31 päivää - 3/31

Tässä on haasteen kolmannen päivän vaatteet. Tämä on yksi syy miksi otin haasteeseen kyseisen paidan. Se on tarpeeksi iso toimimaan vaikka takkina.

Mietin jo nyt, että miten ihmeessä saan kirjoitettua jotain järkevää koko haasteen ajan tästä yhdestä ja samasta vaatteesta.

Pientä järjestelyä haasteen tienoilta

Haasteeseen ryhtyessä mietin, että varmaan joku päivä unohdan koko haasteen ja pistän päälleni jotain muuta ja tajuan asian, kun on liian myöhäistä. Sitten mietin, että mitkähän kaikki vaatteet edes sopii tuon paidan kanssa. Päätin karsia ja jättää esille vain vaatteet mitkä näin ensisilmäyksellä sopivat yhteen paidan kanssa. Ehkä sitten en vahingossa lipsu.

Itseä jäi häiritsemään, että vaikka kaappiin meni paljon vaatteita niin tuohon esille jäi myös noin paljon kaikkea. Voisi haasteen jälkeen käydä vaatteet läpi, että mitkä menisi kierrätykseen.

Yksi vaate 31 päivää - 2/31

 Aiempi kirjoitus voi kertoa päivän tunnelmista. En ole vieläkään saanut nukuttua. Olo oli niin huono, että skippasin luennon (joka on oikeastaan kokonaan kertausta yhdeltä viimevuoden kurssilta). Yritin ensin nukkua, mutta se ei onnistunut, joten päätin keittää kahvia ja oleilla näissä vaatteissa. Neulotut töppöset ovat äitini tekemä ja postittamat.

Ajattelua omasta ajatuksenjuoksusta

Tässä on nyt aihe mistä harvemmin puhun. Tai en minä sitä salaile, jos kasvotusten keskustelen, mutta en yleensä näe syytä avautua internetin ihmeellisessä maailmassa. Äskettäin luin kuitenkin jutun siitä kuinka eräis nuori nainen sai paniikkikohtauksen ruuhkabussissa ja ihmiset käyttäytyivät häntä kohtaan hyvin asiattomasti ja törkeästi (Hyvä esimerkki miten "normaalit" suomalaiset ihmiset, jotka ei halua auttaa sodan keskeltä tulevia, koska "suomessa autetaan suomalaisia" eivät auta eikä ymmärrä suomalaisia, joilla on ongelmia). Tässä linkki uutiseen

No ehkä en ala puhumaan poliittisesta ajattelustani sen enempää. Kehoitan vaan kaikkia kuuntelemaan pocahontaksesta tutun kappaleen Tuulen värit.

Mutta aiheenani on siis nyt  oma mielenlaatuni. Tässä kirjoittaessani takanani on huonosti nukuttu nihkeästi neljän tunnin unet, koska koko päivän on ollut outo ontto olo, käsien vapinaa ja vedet silmissä oloa.

Olen aina ollut Herkkä luonne ja aivot tuntuu välillä käyvän aivan järjettömillä kierroksilla. Se aiheuttaa sitä, että ajatuksista voi olla vaikea saada kiinni tai niitä ei saa kasattua. Kun se on tuollaista jo oman pään sisällä niin voitte varmaan kuvitella millaiselta se voi vaikuttaa ulkopuoliselle, kun toiselta katkeaa ajatus ja puheeaiheet hyppii tai harhailee. Usein myös siitä seuraa puhetulva, kun ajatuksia on vaan liikaa pitää pään sisällä. Myös se että mieli on pilvissä ja itsetunto koholla  ja sitten tulee olon ja itsetunnon lasku ja sitten itsearvo on alempi kuin madolla (myönnettäköön etten oikeastaan tiedä matojen olotilasta tai itsetunnosta). Tuntuu, että ei ole hyvä mihinkään ja kaikki mitä tekee on kauheaa tai turhaa. Nykyisin saan aika hyvin kuitenkin pidettyä jossain mielensopukassa, että en minä yhtäkkiä ole voinut rumentua ja tyhmentyä ja menettää taitojani. Tiedän, että se olo menee ohi.

Mutta kuten bussissa haukutulla henkilöllä niin minulla on myös joskus hankalaa olla paikoissa missä on paljon ihmisiä ja hälyä. Se riippuu vähän siitä mikä olo on taustalla valmiiksi, joskus tanssilattialla olo on paras juttu ikinä ja joskus kauheinta koskaan. Se johtaa siihen, että voin mennä ns. lukkoon ja vaan tuijottaa eteeni ehkä hieman maanisen näköisenä ja en saa sanottua mitään.

Tämä aihe on hirveän vaikea selittää, koska en ole käynyt tutkituttamassa itseäni ja saanut diagnoosia asiasta jotain ymmärtävältä ihmiseltä. En siis osaa nimetä ja luokitella oireita mihinkään.

Varkaudessa opiskellessani minulle olisi halutta antaa masennuslääkitys, mutta diagnoosina keskivaikea masennus oli mielestäni väärä. ( Se terkkari jakoi masennusdiagnooseja 3/6 meidän luokassa olevista jotka istuivat saman pöydän ääressä) Kieltäydyin siis ottasta mitään ja etsin muita keinoja mikä rentouttaa mieltä ja oloa itselläni. Esimerkinsi valokuvaaminen (kuten nämä vuosien varrella otetut kuvat, jotka on tekstin yhteydessä nyt), piirtäminen yms. ja musiikin kuuntelu ja itsekseni tanssiminen. Koen pärjääväni, mutta nyt jotenkin pääni lisäksi maailma tuntuu olevan enemmän sekaisin kuin kertaakaan elinaikanani.

En ole ihan varma mitä sanoa oikeasti tähän liittyen ja mikä tässä on täysin pointtina. No hmm...Aika monet ihmiset kärsivät jollain tavoilla ahdistuksesta ja se ei aina näy ulospäin ellei kohtausta ilmene. Ja usein ajatukset tai käytös ei käy järkeen niille, joilla ei ole kokemusta tähän, mutta se ei tee ahdistuneesta ihmisestä heikompaa ainesta mitä pitäisi karsia. Hän ei myöskään ole hullu tai vähä-älyinen. Hän vaan tuntee voimakkaasti tai kokee aisti-ärsykkeet  erilailla. Se ei ole säälin kerjäämistä.

Tämä on hirveän sekava teksti, mutta ehkä se on esimakua minun ajatustenjuoksusta.

Lopuksi linkit Bebe Rexhan I'm gonna show you biisiin ja Apulannan kappaleeseen yksinkertainen

Yksi vaate 31 päivää - 1/31

 1dress365days <-Siinä on vaatetuspuolen opiskelutoverini blogi, jossa hän pitää yhtä mekkoa kokonaisen vuoden. Nyt hän haastaa kaikki tekemään saman kuukaudeksi.

Täältä löytyy facebook eventti

Lähdin mukaan haasteeseen ja  valitsin kyseiseksi kuukauden vaatteeksi "jedi/sith  paitani" 

Syy tämän valintaan on monipuolisuus. Se menee lyhyestä mekosta ja isosta paidasta. Käy sekä housujen, että sukkahousujen kanssa, myös hameen tai mahdollisesti toisenkin mekon kanssa ehkä. Kyllä tässä pitää hieman luovuutta käyttää seuraavan kuun aikana.

Poikkeuspäiviä on tietenkin. Joskushan tämä paita on pestävä, joten jos olen kotona koko päivän niin ei paitaa tarvi pitää, että sen voi silloin vaikka pestä. Lisäksi poikkeuksia on liikuntaan liittyvät toiminnat, kuten lenkkeily.

Lunta, jäätä ja aurinkolasit

Tänäänkin paistoi ihanasti aurinko ja laitoin ensimmäistä kertaa aurinkolasit päähänki tämän vuoden puolella.

Kävin vilkaisemassa yhtä kirpputoritapahtumaa, mutta hämärä parkkihalli ja vähäinen myyjien määrä ei kauaa houkuttanut kiertelemään. Lähdin tyhjin käsin takaisin ja poikkesin matkanvarrella lintutornilla katselemassa maisemia. Kovin lumiselle vielä näyttää, mutta kyllä se siitä.

 Liukasta ulkona vielä on ja pelkäsin nilkkojen ja polvieni puolesta joissain kohdissa. Esimerkiksi tuo polku lintutornille on kovin kuoppainen ja muhkurainen. Saanen lisäksi huomauttaa, että se ei ole  muhkuraista lunta. Se on jäätä. Mutta selvisin ehjänä.

1€ takki

 Päivän vaatetta taas. Löysin kirpparilta 1€ takin, joka on varmaan jostain 80-luvulta tai saanut muuten vaikutteita sieltä.

Ulkona paistoi aurinko, joten ohuemmallakin takilla tarkeni. Huivia jouduin kyllä kietomaan tiiviimmin ja nostamaan korvien suojaksi.

Postapocalyptinen neule

Olen joskus viimevuonna neulonut tämän kietaisuneuleen. Viimein sain otettua kuvat siitä miten sen oikein voi päälleen kietoa.

Helpoin on heittää se vain harteille tai kietoa kaulahuiviksi

Kaulahuivista sen saa boleroksi laittamalla kädet vain hihoihin

Lisäksi huivin voi kiepauttaa toisen kainalon alta niin siitä saa suojaavamman.

Suosikkini on kuitenkin se, että pistää pään molemmista kädenteistä ja siitä tulee tuommoinen keepin tyylinen vaate.

Itselleni tuosta tulee jostain ihmeellisestä syystä jokin postapocalyptinen vaateparsi, joten sanon sitä postapocalyptiseksi neuleeksi

Kesämekossa liikkeellä

Muutama lämpimämpikin päivä tähän kevääseen on osunut. Sitä juhlistettiin kaverin kanssa ensin kirpputorilla käynnillä, sitten kiinalaisella ruualla. Lopuksi käytiin Hemmingwaysissä yksillä.

Koko päivän oli kaunis keli ja oli tarkoitus pyytää kaveria ottamaan kuva vaatteistani, mutta se sitten aina unohtui (eikö se kerro vain miten kivaa oli, kun ei ehdi ajatella jotain asuposeerausta?). Lopulta oli pakko ottaa kuva irish coffeestani ja asukuvan otin hississä, kun olin jo menossa kotiin.

polvituki

Puin päälleni pitkästä aikaa joulumuorimekkoni. Sen kanssa pistin sisätakkini ja polvituen, koska jostain syystä polveeni vihloo ja se naksuu välillä.

Minulla on muutenkin polvilumpion kondromalasia, koska rustoni on pehmeää ja on sen takia kulunut. Veikkaan, että yöllinen piirustusasento on osasyynä kipeytymiseen, koska olin kyykyssä ja istuin polvieni päällä. Lisäksi ulkona on liukasta ja se ei tee polvelle hyvää, että joutuu tasapainoilemaan ja meinatessa kaatua vääntyy ties mihin asentoihin.