Huligaanin ajatuksia

"Tatuoidut ihmiset näyttää huligaaneille", "Ihminen, jolla on tatuointeja vaikuttaa tyhmälle", "Iho menee tatuoinnista pilalle", "kaikkialle ei voi mennä töihin tatuoituna", "Tatuoinnit on yleisiä _tietyissä_ piireissä." Tässä pieni osa ilmeisesti erittäin viisaiden, hyvissä piireissä liikkuvien ja ei huligaanilta vaikuttavien ihmisten kommentteja joita olen kuullut jo ennen tatuoinnin hankkimista. Muutaman kerran minulla on kuviteltu olevan tatuointi, vaikkei ole ollut, koska muu ulkonäköni ilmeisesti viittaa siihen. Nyt siinäkin on muutos.

Nyt olen sitten tyhmä huligaani joka ei pääse töihin. Kumma juttu, en nimittäin koe tyhmentyneeni tai koe hirveää tarvetta ruveta rettelöimään ja rikkomaan paikkoja. Voiko joku joka ilmeisesti tietää tästä enemmän kertoa, että tuleeko oireet sitten minulla vaan myöhässä? Kun töitä ajattelee, niin miksi tahtoisin olla töissä paikassa, jossa avoimesti syrjitään ihmisiä? Omaksukoon uuden ajattelutavan.

Vie mut maailman reunaan. Vie alle tähtien

Tätini kuoli äskettäin. Hänelle pidetään pienet hautajaiset, joten lähetän suruvalitteluni kortilla. En löytänyt mitään korttia tai adressia mikä olisi tuonut mieleen tätini.

Päädyin tekemään kortin itse. Tein muutaman kokeilun ennen kuin olin tyytyväinen. Kuvassa kortti on kuivumassa ja taittaessa nuo odottavat kissat ovat kortin takaosassa. Tätini piti eläimistä ja hänen perheellään oli aina monta kissaa.

Maalaaminen antoi aikaa ajatuksille ja muistelemiselle.

"Koska se on kaunis"

 Olen miettinyt erillaisista syistä lähiaikoina  jonkin verran ulkonäköön liittyviä asioita, ihmisiä ja asenteita.

Muutama mieleentuleva sanominen korvistani:  "Älä venytä korviasi", "Kun tahdot ottaa venytyksen pois niin se ei välttämättä palaudu"

En ymmärrä että toiset ihmiset jankuttaa: "Kun tahdot sen pois". Tämä menee jo toisen ihmisen aliarvioinniksi. Olenko kyseisen ihmisen mielestä niin tuuliviiri? Pitääkö hän minua tyhmänä? Vai pitääkö tämän tehdä selväksi, että hän ymmärtää jotain korvan venymisestä? Eikö hänelle tule mieleen etten minä mieti korviani jatkuvasti vaikka ne onkin venytetty? Ihme kyllä ainoa negatiivinen juttu nenäkorustani on ollut "Ai olet hankkinut tuommoisen. No saahan sen sitten pois". Kiitos näistäkin kauniista sanoista.

En tiedä mistä entisestä elämästä johtuu, mutta itselläni on jotenkin aina ollut tunne, että asiat kuuluisi olla jotenkin. Yhdeksän vuotiaasta olen halunnut rastat ja ne on voimistui nopeasti siihen, että minulla kuuluisi olla rastat. Ne ei olisi vaan hiukset, vaan ne olisivat osa minua. Näiden muutaman vuoden aikana ei ole tullut mieleenkään, että leikkaisin ne pois. Nenäkoru oli puuttuva osa vääränlaisesta nenästäni. Edelleen mielestäni nenäni on vääränlainen. Sen kuuluisi olla isompi, alkaa ylempää ja pitäisi olla kyhmy, mutta edes koru on oikein. Venytykset ja tatuoinnit eivät ole koskaan olleet mielestäni kauhean outoja, mutta minulle on uskoteltu niin melkein koko ikäni. Ehkä olen vaan syntynyt väärään kulttuuriin.

Ihmiset joilla on mielipide toisen ulkonäöstä niin miettikää kahdesti. Hän ei välttämättä ajattele ja tunne samoin asian suhteen kuin sinä. Ja on toisen oma asia minkä hän kokee kauniiksi. Toisen ihmisen silmäänpistävät ominaisuudet eivät ole yleensä valikoituneen vain huomattavuuden vuoksi ja että erikoisuus olisi itseisarvona. Tuskin hänkään mietti sitä, että sinulla ei ole tatuointeja, lävistyksiä tai muuta vastaavaa.

Katsoin taannoin sarjasta kauniit ihmiset toisen osan. Siinä oli afrikkalaisesta heimosta oleva nainen, jolla oli huulilävistys. Kävi ilmi, että hän piti siinä rautanaulaa. Kun juontaja kysyi miksi niin nainen vastasi: "koska se on kaunis ja näyttää hyvältä, kun tanssin". Miettikäähän sitä.

Meduusapipo

Tämäkin pipo on jo viimekesänä aloitettu ja pitkän tauon jälkeen sain sen päätökseen. Nyt vaaleiden hiusten tullessa pipon alta näyttää sille, että päähäni olisi pistetty meduusa mutta mitäpä se haittaa. Usein kuitenkin pipoja käyttäessäni jätän näkymään vain muutaman "haituvan" .


Pipo on virkattu ympyränä ja sitten virkkasin pääni ympärysmittaan sopivan kaistaleen ja virkkasin sen kiinni ympyrän reunaan.

Lyhyt hopeanharmaa neule

Otin inspiraatiota tunnetusta Marilynin neuleesta. Tahdoin tehdä vaalean palmikkoneuleen, mutta kevennettynä versiona.

En tiedä pitäisikö sanoa tämän neulomisessa kestäneen vuosi ja alle viikko. Aloitin tekemisen nimittäin viimekesänä. Neuloin kolmisen päivää, mutta työ on ollut tauolla. Jatkoin työtä ja muutaman päivän kuluttua sain työn valmiiksi.

Lanka on hopeanharmaata Novita virkkauslankaa (kylläpäs on mielikuvituksellinen nimi). Ja muistelisin sitä kuluneen puolitoista kerää. Työ on tehty luomalla summittainen määrä silmukoita ja toivoen, että tulee tarpeeksi leveä. laskin siitä tasaiset välimatkat ja palmikoiden koot. Pääntien tein vaan jättämällä aukon keskelle neuletta. Pääntien jälkeen tein keskelle selkäpuolta palmikon, joka oli yhtä leveä kuin etuosan palmikot yhteensä.  Mittailin sitten summittaisesti hihojen leveyden ja neuloin ne haluamaani mittaan. Lopuksi ompelin sivusaumat kiinni.

revittyä, virkattua, ommeltua ja liimattua

Päivän vaatteina olivat  äskettäin revityt farkut, viimekesänä virkattu paita ja vanhasta lakanasta ommeltu pallopaita. Kengät ovat kirpputorin edestä löydettyä ilmaistavaraa, joista on korjattu irvistävä pohja superliimalla. Takki on kirpputorilöytö.

Rikkinäisestä tulee vain revitty

Minulla ja varmasti monella muullakin naisella on ongelmana, että housut kuluvat rikki haaroista, koska reidet hankaa. Ja näitä on melkein mahdoton korjata hyvin ja huomaamattomasti, koska kangas repeämän ympärillä on myös kulunut ihan haperoksi.

Meinasi mennä vasta vuoden alussa ostetut farkut tekstiilivarastooni, mutta päätin kokeilla tällaistä kikkaa, että revin sen alkaneen reijän koko takareiden leveydeltä niin että se on tarkoituksellisemman näköinen. Lisäksi revin myös polvet. Nyt ne eivät ole pelkät rikkimenneet farkut. Ne on revityt.

huomionhakuinen ja epäkypsä

Olen huomannut usein pitkiä katseita ihmisiltä. Osa on kiinnostuneen näköisiä ja sitten on niitä joita tuntuu ehkä jopa ärsyttävän minun ulkonäköni. Se on mielestäni outoa, koska en tietääkseni ole kovin erikoisen tai huomiota herättävän näköinen.

Usein se, että ei pukeudu neutraalisti tulkitaan huomionhakemiseksi tai että ei ole henkisesti kypsä. Se on täyttä kukkua. Tiedän kyllä tapauksia jotka tahtoo järkyttää tahallaan ja mielestäni siinä on hieman samaa kuin niillä jotka tahtoo välttämättä sulautua. Pukeeko hän mitä tahtoo vai onko se päällimmäinen ajatus siinä, että mitä muut ajattelee?

Itse puen päälle mistä pidän ja joskus on ristiriitaisia tunteita, että ei tahtoisi näyttää stereotypiselle hipille, mutta veri vetää joskus juuri niihin kaikista hipeimpiin juttuihin. Joskus olen miettinyt että tarviiko miettiä mitä viestittää vaatteillaan muille persoonastaan, mutta jos kyse on kuitenkin siitä että ei tahdo näyttää itse kävelevälle stereotyypille niin onko se itselle vai muille pukeutumista?

No takaisin siihen tuijottamiseen. Usein se kohdistuu hiuksiini, mutta tulee niitä päästä varpasiinkin skannauksia. Yleensä tuijottavia henkilöitä ovat lapset ja ulkomaalaistaustaiset miehet. Nämä katseet on yleensä uteliaita. Närkästyneet katseet tuleekin sitten lopuilta ihmistyypeiltä. Usein teineiltä ja keski-iän ylittäneiltä naisilta.

Eikö ihmisille enää opeteta että tuijottaminen on rumaa. Olkaa kilttejä ja opettakaa se lapsillenne, muuten niistä tulee tuijottavia aikuisia ja tuijottaminen ei näytä hirveän viisalta. Ja jos on kiinnostunut toisen ulkonäöstä niin ei se tapa että hymyilee tai sanoo jotain, kun se puolen minuutin tuijotuskin on jo huomattu.

 Tuijottamista ja kommentointia perustellaan, että jos poikkeaa standardista niin on huomionhakuinen ja sitä saa automaattisesti kommentoida (toinen muka kerjää sitä). Oikeasti kuka täysjärkinen alkaa ääneen kommentoimaan muulle seurueelle toisen ulkonäköä. Ellei ole lapsi tai lapsen tasolla. En minäkään ihmettele ääneen, että: "Miksi kukaan tahtoo näyttää samalta kuin kaikki muut, eikö sillä ole omaa makua" tai "katso miten oudon näköinen lapsi". Ei tulisi pieneen mieleenkään.

 Laittautukoot miten haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Niin minäkin teen.

Tämän kunniaksi kuvina on blogissa esiintyneitä vaatekuvia.


PS. Jos tahtoisin, että ihmiset tuijottaa niin pyrkisin olemaan yleisesti seksikkäänä pidetyn näköinen. Toisaalta silloin niitä ärsyyntyneitä katseita tulisikin. Ja ne tulisi poikkeuksetta muilta naisilta.

pallopaita

Minulla on kangasarkussa pyörinyt yhden hengen pussilakana, joka ei ole ollut käytössä kuin ehkä kerran. Sille ei ole ollut käyttöä lakanana ja nyt keksin tehdä siitä paidan, koska materiaali on pehmeää ja hyvin laskeutuvaa.

En ole pitkään aikaan ommellut kunnolla niin tämä oli yllättävän monimutkainen muutaman ajatusvirheen takia. Paita tuli kuitenkin valmiiksi ja olen tyytyväinen. Harmi vain etten omista saumuria.

Ei ihan ongenkoukkua tullut

Juuri kuin ompeluintoni oli ylimmillään niin sain väännettyä neulan. Nyt sitten penkomaan laatikoita, että onko minulla niitä lisää.

lattiatyyny

Sai lapsuudenkodissani olleen ison tyynyn ja koska minulla on huonosti istuimia sekä matala pöytä niin tyynystä tuli istumatyyny.

Tyynyssä oli koiran syömä ja kulunut jouluinen päällys, joska heitin roskiin ja tein uuden päällisen samata kankaasta kuin toisen muistitauluni, eli vanhasta kankaanpainopöydän päällisestä.