Kiharalla

Hahmoluonnos

Kesän larppiin olen suunnitellut hahmoa ja piirtelin siitä jonkinlaisen hahmotelman/luonnoksen tyylistä. Tuon kuvan perusteella mietin sitten, että millainen luonne kyseisellä hahmolla olisi. En ole piirtänyt pitkään aikaan ja se näkyy mittasuhteissa. Tai sitten se johtuu siitä, että mallina on omat kasvoni.

Jos sul lysti on niin kaikki tämä tee

Eräänä viikonloppuna pari kaveria kävi kylässä ja höpöttelimme kaikkia tyttöjen juttuja. Tiia tykkäsi ulkoisesta habituksestani ja tahtoi valokuvata profiilikuvan ja muutenkin. Lopuksi päädyin tekemään lumienkeleitä parkkipaikalle, halaamaan puita ja tekemään piruetteja jalkakäytävällä.

Myös tämä juttu sisältää joitain Tiian ottamia kuvia.

How did I look

Rastat sai miettimään, että miltä sitä on tullut näytettyä ajan saatossa. Minulla ei ole omalla tietokoneella kuvia kuin neljän vuoden takaa ja olinkin innoissani kun löysin bloggerin kätköistä kuvia vanhasta blogista. Toisaalta tuli myös huono omatunto siitäkin, että en ole saanut valokuvattua huvikseni ns. taidekuvia blogiin laitettavaksi. Mutta tässä muutama kuva siitä että miltä olen näyttänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Ja pitihän sinne joukkoon livauttaa kuva Wanhojentanssien aamusta. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.

 Lopuksi tietysti kuva siitä, että miltä näytän nyt:

Yli metri!

Sain kudottua huopaani yli metrin verran ja lisäksi valotin elämäni ensimmäisen seulan. Kuvaa en voi seulasta laittaa, sillä sen kuva on yhteen lahjaan tarkoitettu. Olen innoissani, mutta aherruksen tuntee selässä ja silmientakana jomotuksena.

Miksi omatunto soimaa...?

Eräänä päivänä päätin, että laitan vanhoja vaatteita kierrätykseen. Siinä täyttyi aika nopeasti  4 muovipussia. Plus sitten yksi pussi rumia pyyhkeitä ja toinen pussi sai neljä paria kenkiä

Kyseessä ei ole siis vaatteet, jotka olisivat olleet uusina ja käyttämättöminä kaapissani vuosikausia. En harrasta shoppailua enkä muistakkaan, että milloin olisin ostanut jotain muuta kuin alusvaatteita vaatekaupasta. Kirpputorilta tulee ostettua mekkoja ja hameita välillä, mutta en oikeastaan lähde kirpputoreillekkaan vartavasten etsimään vaatteita. Enimmäkseen silmäilen, että olisiko jotain mistä voisin hyötyä joskus larpeissa.

No olen tässä miettinyt, että en viitsi ostaa vaatteita koska minulla kuitenkin on ihan hyvässä kunnossa oleviakin ihan tarpeeksi, mutta nyt olen huomannut lempivaatteitteni alkavan huolestuttavasti näyttävän kuluneilta ja loput on semmoisia, että vaikka vaate ei olisi ihan mieleinen niin käytän sitä koska se on hyvässä kunnossa. Lyhyesti siis: Ne joista pidän on kulahtaneita ja hyväkuntoiset ei ole mieleisiäni enää.

Siispä päädyin ratkaisuun, että laitan liian kuluneet vaatteet matonkuteiksi tai muuksi vastaavaksi, nuhjuiset kotonapidettäviksi, ei niin rakkaat vaatteet UFFin laatikkoon. Sitten hankin vaatteita mistä pidän.

Vaikka en osta turhaan vaatteita, käytän vaatteeni loppuun ja annan hyväkuntoiset vaatteet hyväntekeväisyyteen niin miksi minulla on huono omatunto siitä, että minulla on poisheitettäviä vaatteita niinkin paljon ja ajattelin mennä ostamaan itselleni jotain kivaa? Kun onhan niitäkin ihmisiä, jotka ostavat viikottain uusia vaatteita, vievät täysin uusia vuoden kaapissa lojunneita kolttuja kirpputorille, josta saavat rahaa ostaakseen lisää turhia vaatteita.

Ps. Nyt muistan, että milloin olen ostanut vaatteita viimeksi ihan huvikseni. Noin vuosi sitten H&M:n alennusmyynneistä.

Kuin Pirkka-Karvalankaa

Koulussa niisiessä tuli langoista mieleen hiukseni ja siitä se ajatus sitten lähtikin.

Neidin päähän on pesiytynyt rotanhäntiä

Pyörittelin ja tökin hiuksiani huovutusneulalla alkuviikosta, että sain rastoitettua kaikki muut paitsi etuhiukset. Enää en uskalla neulalla tökkiä, kun rupeaa rastat katkeilemaan joten mäntysuovalla ja pyörittelyllä jatketaan.