Värjätty paita

Tässä on paita. Se oli valkoinen, kun ostin kirpputorilta. Se laitetettiin meidän luokkalaisen kehittelemään värisekoitukseen ja tulos onnistui erinomaisesti. Siitä tuli jakson viimeinen värjäys. Värjäyksestä pääsi juuri jyvälle ja sai ideoita kaikenlaiseen, kun jakso loppui. Ne  pitää nyt kirjata sitten ylös seuraavia värjäyskertoja varten.

 

Lauma kasassa

Viikonloppuna ystäväni pääsivät viimenkin käymään täällä. Ollaan viimeksi nähty kesällä. Otettiin tunnetila kuvia Tiian koulujuttuja varten, herkuteltiin aivan liikaa ja naurettiin kauhean paljon. Tässä on fiilis kuvia.

Millaista onkaan yrittää poseerata kissan kanssa....

Raidallinen panta

Olemme sukulaisilla niin olen tullut neuloneeksi aikanikuluksi pannan, jolla suojata korvia niinä päivinä kun on nuttura tai jokin muu kampaus.

On se sadetta pidellyt

Punaista ja keltaista. Se on tyttö sateessa

Katselin vanhempia tekstejäni ja huomasin useammassakin niissä olevan kampauksia. Jotenkin olen sortunut sille nuttura linjalle ja niitä näkyykin nyt melkein kaikissa kuvissa, joissa olen.

Mutta kun niiden kampausten tekeminenkään ei ole kovin vaikeaa. Miksei niitä viitsi tehdä vai onko nuttura vaan niin kaiken kanssa käyvä, että semmoisen tekee automaattisesti aamuisin? Joskus taisi trendi lehdessä jokin toimittaja sanoa, että hiukset ovat aliarvostettu asuste. Ja niin se taitaa minullakin olla, vaikka välillä niitä innostun laittamaan niin luultavasti ne aliarvostetuksi jäävät. Mutta nyt niissä on kiehkurat molemmin puolin.

Vincent tahtoo merelle

Katselin tässä toisenkin elokuvan vanhempieni digiboxilta. Tämä oli äitini suosittelema Vincent tahtoo merelle. 

Vincentin äiti kuolee ja tourettea sairastavan Vincentin poliitikkona toimiva isä lähettää poikansa laitokseen, jossa toivoo Vincentin paranevan tai oppivan hillitsemään oireitansa (Eli tahtoo poikansa pois näkyvistä). Laitoksessa Vincent tapaa anoreksiaa sairastavan Marien ja saa huonetoverikseen pakkoneuroosista kärsivän ja bakteerikammoisen Alexanderin. Yhdessä he karkaavat lääkärin autolla ja päättävät lähteä Italian rannikolle. Asiaa hankaloittaa se, että Vincentin isä ja varastetun auton omistaja lähtevät nuorten perään. Joutuvatpa hekin seikkailuihin omalta taholtaan, jolloin isän asennetta poikaansa kohtaan joudutaan puntaroimaan useampaan otteeseen.

Elokuva oli mukavaa katsottavaa ja kyseessä on melko normaali saksalainen elokuva. Eli kuin suomalainen elokuva, mutta kielenä on saksa. Lisäksi itseäni kiinnostaa usein elokuvat, joissa käsitellään esimerkiksi psykologisia ongelmia tai erikoisia sairauksia kuten tourette. Suosittelen katsomaan kyseisen elokuvan.

(klikkaa traileriin)

Suomen marsalkka

Katsoin tänään digiboxille tallennetun elokuvan. Kyseessä on puhetta ja porua herättänyt Suomen marsalkka, joka kertoo Mannerheimin yksityiselämästä vuosina 1905–1918. Se miten mediassa elokuvaa on kommentoitu ja kritisoitu on minusta suorastaan huvittavaa. Nyt elokuvan katsoneena sanoisin, että jos tämä olisi kertonut jostain satunnaisesta suomalaisesta miehestä sodassa niin se ei olisi oikestaan liikuttanut ketään ja useampi pitäisi tätä kerrontatapaa jopa virkistäväna ja hienona. Mutta kun kyseessä on Mannerheim niin tämä on ns. skandaali. "Eihän Mannerheimiä voi näytellä musta mies".

Ihan alkuksi kun kuulin Mannerheimin näyttelijän on afrikkalainen mies niin luulin sitä oikeasti pilaksi, mutta kun minulle selvisi  elokuvan idea: että mies kertoo lapsille kaukaisen maan marsalkasta ja kysessä on siis niiden lasten näkemys kertomuksesta niin se käy enemmän järkeen. Aivan kuin 300 elokuvassa kaikki se liioittelu johtuu siitä, että kyseessä on spartalaisten näkökulta tapahtuneesta. Tottakai elefantit tuntuu talon kokoiselta kun sota jyllää ja näkee ensimmäistä kertaa elämässään mitään niin isoa eläintä. Vastustajat on kamalan rumia ja pelottavia spartalaisten sotilaiden silmin ( Ja omat joukot on komeita lihaksikkaita ja uljaita ;p ).

 Mutta ei nyt ajatella maalattuja vatsalihaksia vaan mennään takaisin Suomen marsalkkaan. Elokuva siis kertoo Carl Gustaf Emil Mannerheimin yksityiselämästä ja suhteista. Pilalle menneestä avioliitosta, pettämisestä ja rakastumisesta itseään huomattavasti nuorempaan naiseen. Kerronnassa on käytetty afrikkalaista kertomaperinnettä ja elokuva siis poikkeaa suuresti suomalaisista elokuvista yleensä. Voin vain kuvitella miten perinteisesti tehdyssä suomalaisessa elokuvassa olisi huudettu, kiroiltu ja juotu joten oli oikein mukava katsoa eri tavalla tehty elokuva, joka kertoo suomalaisista. Vaikkakin minulla tuppautui välillä unohtamaan, että päähenkilö on Suomalainen marsalkka Mannerheim.

Minua ärsyttäneitä juttuja oli: Armeijaan sijoittuvat kohtaukset joissa ihan muutama mies marssimassa tai seisomassa rivissä sai ajattelemaan, että eipä ole rahaa viitsitty käyttää hankkiakseen enemmän statisteja.Vaikka elokuva ei ollut muutenkaan mahtipontinen niin se, että Mannerheimin saadessa mitalin taustalla seisoo varmaan vaan viisi miestä. Se antoi kyllä jo surullisen vaikutelman. Myös hokemat siitä että elämä on kuin vuori ja perhe on tärkein alkoiva rasittamaan keinotekoisella syvällisyydellään.

Lisäksi on yksi asia mitä minä ihmettelen. Jos tahtoo kerran kertoa lapsille tarinan kaukaisen maan suurmiehestä, niin miksi ihmeessä kertoa vain Mannerheimin nais sotkuista?

UFO bongari

Iltainen kauppareissu muuttui UFO retkeksi. Miten muuten Puijon tornin valaistusta voisi oikein kuvailla?

Cherries & Strawberries - kangas

Tästä tulee koristetyynyihin päälliset kunhan ompelutunnit alkavat. Oikeastaan olin ajatellut punaista ja sinistä, mutta no... tottakai sininen väri muuttui violetin viininpunaiseksi punaiselle kankaalle. Ja tämä on parempi kuin olin ajatellutkaan. Aivan ihana väriyhdistelmä I'm Loving it!

Ristiäisvieraasta muuntui iloksi silmälle

Viikonloppuna olimme veljenpojan ristiäisissä. Sanokaamme vihjeeksi nimestä, että olemme saaneet uuden Heimolaisen sukuumme. ;)

Takaisin lähtiessämme avasin nutturan ja laitoin hatun päähän kauppaan mentäessä. Kaupassa sitten eräs nainen pysäytti minut ja sanoi minun näyttävän ihanan naiselliselta kaiken tuulipukukansan keskellä. Hämmennyin hieman ja kiitin kehuista. Mukava piristää jonkun maisemia ihan vaan sillä, että on pistänyt mekon päälle ja kiharat hiuksiin.

Taikurin huivi

Värjäsimme koulussa silkkihuivit. Teimme yhteisen liemen ja väri ei ole ihan sitä mitä värikartta väitti. Mutta kai tämäkin toimii värinä ihan hyvin, jos en tule käyttämään tätä niin voisin kysyä eräältä ystävältä, että mitäisikö hän tästä enemmän kuin minä.

Tunnelmia

Joko näistä kuvista selviää, että mikä on minun lemppari vuodenaika?

Matto on saatu pois puilta

Maton kutomisessa ei tosiaan mennyt aikaa kovinkkaan paljon ja tajusin, että sen vuoksi niistä ei haluta maksaa niin paljoa kuin oikea arvo on. Kuluttaja ei ymmärrä, että kutomiseen kuuluu myös loimen luonti ja laitto sekä kuteen leikkuu. Ne on nimittäin se juttu mihin kutomisessa menee aikaa. Vaikka sainhan minä tämänkin maton kutomisvaiheessa säheltää aikani.